Saunontaa

Kommenttiosastolla kaipailtiin kommentteja myös Singaporen huonoista puolista. Enhän minä tietenkään voi ryhtyä maan huonoja puolia julkisella foorumilla ruotimaan. Minähän saisin raippoja, tai ainakin minut karkotettaisiin maasta, jos menisin sellaista tekemään. Lyhykäisesti, Singapore on mitä mainioin paikka viettää turvallista keskiluokkaista perhe-elämää. Mutta jos haluaa elää välillä vaarallisesti - esimerkiksi esittämällä poliittisesti epäkorrekteja mielipiteitä - soveliaampiakin asuinseutuja löytynee. Tai mistä minä tiedän.

Lupailin jossain vaiheessa siteerata saunan käyttöohjeita. Tämmöisiä helmiä sieltä muistaakseni ainakin löytyi:

* Jos sinulla on sydänsairaus (tms ...), sinun pitäisi kysyä lääkärin lupa saunomiseen. (Jos ei sauna, viina ja terva auta...)

* Älä aja partaasi saunassa, vaan vasta saunomisen jälkeen. (Ihan viisas neuvo, varsinkin jos käyttää sähköparranajokonetta).

* Muista juoda runsaasti saunomisen aikana ja sen jälkeen. (Mieluiten tietysti olutta...)

* Älä heitä vettä kiukaalle, koska veden heittäminen voi vaurioittaa kiukaan lämmityselementtiä ja puulattiaa. (Kiukaan ja saunan suunnittelijoilla ei tietenkään ole käynyt mielessäkään, että joku voisi ajatellakaan tekevänsä jotain noin typerää?)

Eli ohjeistamisen taidon osaavat muutkin kuin amerikkalaiset. Saunaan oli tietysti rakennettu myös jäähdytysilmastointi, jonka tyhmyyttäni napsautin päälle (se valonapin vieressä oleva toinen samannäköinen nappi). Siinäpä sitten ihmettelemään, miksei lämpö nouse millään yli viidenkympin, ennen kuin vieno humina lopulta alkoi kummastuttamaan ja paljasti, mistä on kyse.

Yliopistoelämää

Suomessa yliopisto-opiskelijoita kauhistuttavat aikeet opintoaikojen rajoittamiseksi. Todellisessa kilpailuyhteiskunnassa moiset murheet tuntuvat pieniltä. Lueskelin täkäläisen yliopiston esittelyläpyskää. Täällä maksimiaika kolmivuotisen B.Sc -tutkinnon suorittamiseksi on viisi vuotta ja nelivuotisen B.Sc tutkinnon (ilmeisesti jotain meikäläisen kandin ja maisterin väliltä) kuusi vuotta. Sisältäen mahdolliset vaihto-opiskelut. Erittäin painavasta syystä (vakava sairaus) voidaan kai myöntää vielä vuosi lisäaikaa.

Ei kuulosta vielä hirvittävän pahalta, mutta viimeistään lukuvuosimaksuilla varmistetaan, ettei opinnoissa löysäillä turhaan. Lukuvuoden ns. todellisiksi kustannuksiksi opiskelijaa kohti on arvioitu esimerkiksi tietotekniikan opiskelijoilla 21 350 S$ *) ja lääketieteilijöillä peräti 80 800 S$. Mutta eipä hätiä. Koska education at the University has been highly subsidised by the Government of Singapore, opiskelijan kukkarosta nyhdetään vain noin neljäs- tai viidesosa koko summasta. Erilaisia laina- ja stipendimahdollisuuksia on toki olemassa. Ulkomaalaisen opiskelijan täytyy luonnollisesti sitoutua työskentelemään kolme vuotta Singaporessa valmistumisensa jälkeen, jotta valtion tuki tulee kuitatuksi.

Tietysti on todettava, että singaporelainen verotuskin on merkittävästi kevyempää kuin suomalainen. "Säästyneillä" varoilla keskituloiselle perheelle ei ole tietenkään mikään ongelma repiä kyseisiä summia jälkikasvunsa opintoihin. Vielä fiksumpaa on tietysti syntyä Suomeen, hankkia ilmainen koulutus ja muuttaa sen jälkeen johonkin kevyen verotuksen maahan tienaamaan. Joku voisi pitää tällaista toimintaa jotenkin eettisesti arveluttavana, mutta ainakaan minä en muista valinneeni alkuperäistä kotimaatani tai allekirjoittaneeni synnytyslaitoksella mitään paperia, jossa sitoutuisin maksamaan tulevan koulutukseni verotuksessa takaisin. Nythän minä alan jo kuulostaa ihan Kokkarisen Ileltä.

Vakavasti puhuen, olen töissä yliopistolla tutkimusassarina. Niissä hommissa ei pääse rikastumaan edes Singaporessa. Kevyen verotuksen ansiosta käteen jää toki huomattavasti enemmän kuin (tietääkseni) tutkimusassareille Suomessa, ja elinkustannuksetkin ovat alhaisemmat. Toisaalta laiskanpulskeasta suojatyöpaikasta ei voi puhua, vaan mahdollisuus saada tossunkuva takamukseen kesken vuoden määräaikaista pestiäni on ilmeisesti ihan todellinen.

*) Yksi Singaporen taala on noin puoli euroa, eli summat saadaan karkeasti euroiksi jakamalla kahdella.

Kimppa-asumista singaporelaisittain

Asun kämpässä, jossa asuu minun lisäkseni vuokraemäntä ja hänen tuttavapariskuntansa. Rauhallista silti on elämä. Psykon... öh, siis vuokraemäntä lähti viikko sitten neljäksi kuukaudeksi ulkomaille. Jätti peräänsä tiukkasävyisen ohjekirjeen toiminnasta poissaolonsa aikana. Ilmeisesti Singaporessa maalaisjärjen käyttö on totaalisesti pannassa, koska kaikista asioista täytyy laatia ohjeistus tai sopia paperilla. Sen verran sain puhuttua lievennyksiä ohjeistukseen, että vieraiden tuominen kielletty -ohjeesta voi poiketa, jos jollekin Suomesta saapuvalle tuttavalle pikaisesti vilauttaa kämppää. No, eipä kämpillä uskalla muutoinkaan liiaksi aikaansa viettää, ettei parketti kulu. Teen ennemmin vaikka töitä.

Vuokraemännän tuttavapariskuntaa ei paljoa näy eikä kuulu. Luuhaavat ilmeisesti kaiken kotonaoloaikansa huoneessaan. Aamulla kuuden-seitsemän aikaan saattaa kuulua keittiöstä kolinaa. Pariskunnan miesosapuolen olen nähnyt keittiössä muutamia kertoja, naisosapuolen tasan kerran. Tyttö sipsutti kiireen vilkkaa takaisin huoneeseen hullua länsimaalaista raiskaajaa pakoon.

Saunassa on myös suomalaisittain ajatellen aika hupaisat käyttöohjeet. Täytynee referoida niitäkin joskus täällä.

Havaintoja ihmisistä

Hieman yllättäen kaipaan tällä hetkellä Suomesta eniten istuskelua hämyisessä lähipubissa oluttuopin ja iltapäivälehden kanssa, hömpän ja alkoholin yhteisvaikutuksen turruttaessa mukavasti molemmat aivopuoliskot. Eilen kävin koettamassa baarissa istuskelua Holland Villagessa, mutta eihän se tietenkään tuntunut samalta. Atmosfääri oli pikemminkin samankaltainen kuin jossain suomalaisessa keskusta-alueen trendipaikassa. Pari jalkapallopaitoihin pukeutunutta juntin näköistä brittiä (olettaisin) tosin pelasti hieman tilannetta.

Ihmisiä tarkkaillessa mieleeni tuli taannoin Blogistanissakin esitetty oletus rotujen maskuliinisuushierarkiasta. Aasialaisia pidetään kuulemma rotuna feminiinisempinä kuin eurooppalaisia. Kiistän olettamuksen. Täällä näkee kaduilla maskuliinisia ja feminiinisiä miehiä ja naisia mielestäni ihan samassa suhteessa kuin muuallakin. Toki väestö on sukupuoleen katsomatta keskimäärin laihempaa kuin länsimaissa, mikä voitaisiin tulkita feminiiniseksi piirteeksi - tosin kyse ei liene rodullisesta ominaisuudesta, vaan puhtaasti ruokavaliosta.

Käsitys aasialaisten feminiinisyydestä johtunee paljolti viihdeteollisuudesta. Amerikkalaisissa elokuvissa ja TV-sarjoissahan kiintiöaasialaismiehille on usein varattu kiltin tietokonenörtin rooli, kun taas mustat miehet ovat kovaksikeitettyjä poliitikkoja tai poliiseja. Itämaisten taistelulajien harrastajatkin kuvataan yleensä hentoina sälleinä, joiden taistelutaito ei perustu voimaan vaan tekniikkaan. Mutta eivät kaikki aasialaistytötkään ole tosielämässä samanlaisia söpöläisiä kuin elokuvissa.

Ylös, ulos ja...

Singaporelaiset tuntuvat olevan aktiivisia kansalaisia. Tennis- ja koripallokentät eivät ole pelkästään ylemmän keskiluokan statussymboleita, vaan niillä näyttää olevan myös oikeaa käyttöä. Pikkulapsetkin läiskivät sulkapalloa pihamailla vielä iltamyöhällä.

Liikunnallinen aktiivisuus on tietysti sinänsä hieno asia. Ikävä kyllä, kyynisessä mielikuvituksessani liikuntaharrastusten takaa pilkottaa militaristisen holhousvaltion ruma pää. Tenniskenttien lisäksi Singapore on nimittäin täynnä myös sotilasleirejä. Kartan mukaan asuinpaikastani kilometrin säteellä sijaitsee kolme sotilasleiriä sekä poliisien harjoitusleiri. Ja kauempana vielä paljon lisää.

Pienen valtion toimintakykyinen armeija kaipaa tietysti hyväkuntoisia reserviläisiä, ja valtio myhäilee tyytyväisenä. Ellei aktiivinen liikunta lisäisi myös yksilön omaa hyvinvointia, kehottaisin kelpo pasifistina kaikkia ihmisiä välttelemään kaikenlaista vapaaehtoista urheilutoimintaa. Sodat loppuisivat hyvin pian, jos kaikki - kansalaisuuteen katsomatta - söisivät itsensä hampurilaisketjujen tuotteilla sellaiseen kuntoon, että isänmaan puolustaminen kävisi yksinkertaisesti fyysisesti mahdottomaksi.

Tunnustettakoon kuitenkin, että kävin eilen lenkillä. Oikeastaan juokseminen kuumassa ilmanalassa on melkein nautinnollisempaa kuin käveleminen, koska kasvoihin käyvä ilmavirtaus tuntuu mukavan viileältä. Ja taloyhtiön uima-allas hikisenä pienen lenkin jälkeen on liki maanpäällinen paratiisi.

Hip hop

Monikulttuurisuus näyttäytyy joskus hupaisilla tavoilla. Tänä aamuna olin näkevinäni hiphoppareita pelaamassa jalkapalloa löysissä housuissa ja huppareissa. Tarkemmin katsottuna pelaajat olivatkin muslimityttöjä, joiden hiukset oli peitetty huivin alle. Luulisi tulevan kuuma.

Ei lämmin luita riko

Omituista kyllä, vilpoisuudesta joutuu kärsimään myös tropiikissa. Sisätiloissa ilmastointi toimii usein liiankin hyvin. Tämä aiheuttaa pienoisia vaikeuksia pukeutumisen suhteen, koska ulkotiloihin on yleensä järkevää varustautua keveimmällä mahdollisella vaatekerralla. Jos oleskelee pitempiä aikoja sisätiloissa, kokopitkät housut ja pitkähihainen paita ovat taasen tarpeen. Ylimääräistä paitaa on kuitenkin ikävä raahata mukana, ja näin alkuaikoina se tahtoo unohtua. Onneksi voi aina mennä ulos lämmittelemään.

Toinen ongelmakohta on sateenvarjo. Sadekuuroja tulee usein, mutta ne harvoin kestävät kovin kauaa. Sateenvarjoa ei siksi oikein viitsi ottaa mukaan, jos aamulla on hyvä ilma. Illalla päätös saattaa harmittaa, jos pitkähköksi venyvä sadekuuro yllättää. Ehkäpä kokemus opettaa vähitellen järkevimmät toimintatavat.

Näyttäisi olevan lauantai. Täällä lauantaikin on ainakin puolittainen työpäivä. Työmoraali ja paineet tuntuisivat muutenkin olevan kovemmat kuin luterilaisen työmoraalin Suomessa, riippuen kaiketi kuitenkin alasta ja työpaikasta. Koska "unohdin" pitkähihaisen paidan tänään kämpille, taidan häippästä hyvissä ajoin iltapäivällä kaupungille katselemaan meininkiä. Ehkä löydän jonkun rannankin.

Singaporen autoritaarisuus ja esteettisyys

Omakohtaisten havaintojen perusteella Singaporen maine autoritaarisena poliisivaltiona tuntuu hivenen liioittelulta. Ei täällä näy roskapoliiseja jokaisessa kadunkulmauksessa. Itse asiassa minusta tuntuu, että olen nähnyt poliisiautoja vähemmän kuin monissa muissa saman kokoluokan kaupungeissa. Siistiä toki on, muttei leikkaussalimaisen puhdasta: ainakin syrjäisempien katujen varsilla on roskiakin. Hiljaisempaan aikaan ihmiset kävelevät surutta päin punaisia, aivan kuten muuallakin päin maailmaa. Kulissien takana saattaa tietysti tapahtua kaikenlaista poliisivaltiomaista: pahat kielet kertovat, että vankiloissa pidetään lukuisia ihmisiä ilman oikeudenkäyntiä, koska todistusaineisto ei riitä tuomion langettamiseen.

Hivenen ärsyttävää on joka paikassa esiintunkeva holhousmentaliteetti. Metroaseman seinillä ja jopa katujen varsilla on ilmoituksia, joissa jaellaan auliisti opastuksia, varoituksia ja elämänohjeita. Tekstiviestikisassa kysytään, mikä ruokatarvike on kuvattu metrojunan ruokailukieltoa kuvaavassa merkissä. Vessan seinällä roikkuva sarjakuva kertoo, kuinka ikävästi voi käydä, ellei kuivaa käsiään pesun jälkeen. Myös SARS-tietoiskujuliste huvitti, vaikka asia tietysti vakava onkin: Lifestyle note: take your temperature twice a day! Argh.

Esteettisesti Singapore on toki silmälle miellyttävämpi kuin useimmat Aasian suurkaupungit. Vaikka rumia betonikolosseja ei voikaan olla näkemättä, saari on kuitenkin huomattavasti väljemmin rakennettu kuin esimerkiksi Japanin suurkaupungit. Puistoja ja vehreyttä on riittämiin. Omaan silmääni sattuvat satunnaisia roskia enemmän levottomat tiemerkinnät. On sahalaitakuviota, viivoitusta hidastetöyssyissä ja formulatyyliset mustavalkoraidoitetut jalkakäytävien reunakiveykset. Suomessa moista merkintöjen kakofoniaa tuskin hyväksyttäisiin helpolla. Taitanee olla kuitenkin makuasia.

Alkuvaiheen tunnelmia

Ensimmäinen viikko Singaporessa on jäänyt taakse jo pari päivää sitten. Alkuaika kului kämppää metsästäessä sekä paikallisen byrokratian kiemuroihin tutustuessa. Päädyin lopulta vuokraamaan huoneen söpön singaporelaisneitosen kämpästä. Neito esitteli paikkoja aikamoisen viettelevään tyyliin. Niinpä sitten maksoin mukisematta takuuvuokranakin kahden kuukauden vuokran, vaikka täkäläisen käytännön mukaan tyydytään yleensä yhteen. Supervaisorini ehti jo kyselemään, mahtoiko vuokraemännän ystävällisyys lopahtaa vuokrasopimuksen allekirjoitukseen. Minulla on jotenkin paha aavistus, että voin vielä joutua tappelemaan tosissani vuokratakuurahoista, nuoret naisethan ovat tunnetusti fasistisen pahoja. Onneksi tämä murhe ei kuitenkaan ole vielä ajankohtainen.

Kämppää katsellessa tuli kierrettyä seudun lähiöitä. Ydinkeskustan ulkopuolinen Singapore vaikuttaa alkuvaiheen kiertelyn perusteella erehdyttävästi massiiviset mittasuhteet saavuttaneelta suomalaiselta betonilähiöltä. Ainoastaan lähikapakat puuttuvat; niiden sijasta paikallinen joutoväki siemailee tiikerioluttaan räikeän keltaisilla muovituoleilla kalustetuissa hawker centereissä (ruokalakeskittymissä) kerrostalojen avonaisissa alaosissa. Öyhöttämistä ja möyhöttämistä en sentään ole singaporelaislähiöissä nähnyt. Silti olen ainakin vielä tyytyväinen, että valitsin kimppakämppäni yksityisestä taloyhtiöstä, vaikkakin kulkuyhteyksiltään hieman hankalammasta paikasta kuin valtion talot. Seutu vaikuttaa erittäin hienolta ja rauhalliselta, taloyhtiössä on paikalliseen tapaan uima-altaat sun muut herkut ja jopa sauna!