Singaporen blogiskene

Unohtakaa Kultaiset Kuukkelinne, fanituotesoppari se olla pitää. Paperisen valtamedian eli The Straits Timesin mukaan Aasian parhaaksi blogiksi nimitetyn Xiaxuen kirjoittaja Wendy Cheng on saanut varsin tuottoisan sopimuksen jonkin T-paitafirman kanssa. Blogilla on 80 000 päivittäistä kävijää. Kävijävirtaa tuskin ainakaan pienentää se sivuseikka, että kyseinen parikymppinen neito ei ole ihan pahan näköinen. Turha vaatimattomuuskaan ei tätä kimulia paina - Wendyllä on oikein oma sivublogi lehtijutuilla retostelua varten. Eli sori vaan, Schizo-Janne ja Suomen blogilistan wannabe-bitchit; narsismikisassa ette pärjäisi täällä päin maailmaa ollenkaan.

Singaporelainen blogikulttuuri tuntuu yleisemminkin ekshibitionistisemmalta ja feminiinisemmältä kuin suomalainen anonyymibloggaamista suosiva, (teini)angstinen ja nörttienemmistöinen blogosfääri. Paljon söpöjä kuvia itsestä ja kavereista, koristeita ja kivoja värejä. Soveltuvin osin tämä pätee myös poikablogeihin. Poliittiset blogit, kuten tämä, ovat tietysti asia erikseen. Ymmärrettävistä syistä hallitus ei ole tuonkaltaisista blogeista kauhean riemastunut. Verkkosensuurin mahdollisuuttakin on luemma kovasti tutkisteltu.

The Straits Timesissa oli viikonloppuna juttua vakavasti sairaiden ihmisten blogeista. Monet lukijat saavat niistä kuulemma toivoa ja lohtua. Singaporelaisessa verkkopäiväkirjamaisessa blogikulttuurissa kynnys kuolemanodottelublogin perustamiseen voi olla matalampi kuin antiruumististen anonyymikirjoittajien Suomessa. En ainakaan muista koskaan nähneeni kenenkään vakavasti sairaan suomalaisen blogia. Mutta ehkäpä sekin trendi saapuu vielä Suomeenkin.

Ja kun kerran singaporelaisblogeista oli puhe, laitanpa vielä lopuksi linkin Heatherinan blogiin: Suomea singaporelaisen silmin.