Havaintoja ihmisistä

Hieman yllättäen kaipaan tällä hetkellä Suomesta eniten istuskelua hämyisessä lähipubissa oluttuopin ja iltapäivälehden kanssa, hömpän ja alkoholin yhteisvaikutuksen turruttaessa mukavasti molemmat aivopuoliskot. Eilen kävin koettamassa baarissa istuskelua Holland Villagessa, mutta eihän se tietenkään tuntunut samalta. Atmosfääri oli pikemminkin samankaltainen kuin jossain suomalaisessa keskusta-alueen trendipaikassa. Pari jalkapallopaitoihin pukeutunutta juntin näköistä brittiä (olettaisin) tosin pelasti hieman tilannetta.

Ihmisiä tarkkaillessa mieleeni tuli taannoin Blogistanissakin esitetty oletus rotujen maskuliinisuushierarkiasta. Aasialaisia pidetään kuulemma rotuna feminiinisempinä kuin eurooppalaisia. Kiistän olettamuksen. Täällä näkee kaduilla maskuliinisia ja feminiinisiä miehiä ja naisia mielestäni ihan samassa suhteessa kuin muuallakin. Toki väestö on sukupuoleen katsomatta keskimäärin laihempaa kuin länsimaissa, mikä voitaisiin tulkita feminiiniseksi piirteeksi - tosin kyse ei liene rodullisesta ominaisuudesta, vaan puhtaasti ruokavaliosta.

Käsitys aasialaisten feminiinisyydestä johtunee paljolti viihdeteollisuudesta. Amerikkalaisissa elokuvissa ja TV-sarjoissahan kiintiöaasialaismiehille on usein varattu kiltin tietokonenörtin rooli, kun taas mustat miehet ovat kovaksikeitettyjä poliitikkoja tai poliiseja. Itämaisten taistelulajien harrastajatkin kuvataan yleensä hentoina sälleinä, joiden taistelutaito ei perustu voimaan vaan tekniikkaan. Mutta eivät kaikki aasialaistytötkään ole tosielämässä samanlaisia söpöläisiä kuin elokuvissa.