Ylös, ulos ja...

Singaporelaiset tuntuvat olevan aktiivisia kansalaisia. Tennis- ja koripallokentät eivät ole pelkästään ylemmän keskiluokan statussymboleita, vaan niillä näyttää olevan myös oikeaa käyttöä. Pikkulapsetkin läiskivät sulkapalloa pihamailla vielä iltamyöhällä.

Liikunnallinen aktiivisuus on tietysti sinänsä hieno asia. Ikävä kyllä, kyynisessä mielikuvituksessani liikuntaharrastusten takaa pilkottaa militaristisen holhousvaltion ruma pää. Tenniskenttien lisäksi Singapore on nimittäin täynnä myös sotilasleirejä. Kartan mukaan asuinpaikastani kilometrin säteellä sijaitsee kolme sotilasleiriä sekä poliisien harjoitusleiri. Ja kauempana vielä paljon lisää.

Pienen valtion toimintakykyinen armeija kaipaa tietysti hyväkuntoisia reserviläisiä, ja valtio myhäilee tyytyväisenä. Ellei aktiivinen liikunta lisäisi myös yksilön omaa hyvinvointia, kehottaisin kelpo pasifistina kaikkia ihmisiä välttelemään kaikenlaista vapaaehtoista urheilutoimintaa. Sodat loppuisivat hyvin pian, jos kaikki - kansalaisuuteen katsomatta - söisivät itsensä hampurilaisketjujen tuotteilla sellaiseen kuntoon, että isänmaan puolustaminen kävisi yksinkertaisesti fyysisesti mahdottomaksi.

Tunnustettakoon kuitenkin, että kävin eilen lenkillä. Oikeastaan juokseminen kuumassa ilmanalassa on melkein nautinnollisempaa kuin käveleminen, koska kasvoihin käyvä ilmavirtaus tuntuu mukavan viileältä. Ja taloyhtiön uima-allas hikisenä pienen lenkin jälkeen on liki maanpäällinen paratiisi.