Yliopistoelämää
Suomessa yliopisto-opiskelijoita kauhistuttavat aikeet opintoaikojen rajoittamiseksi. Todellisessa kilpailuyhteiskunnassa moiset murheet tuntuvat pieniltä. Lueskelin täkäläisen yliopiston esittelyläpyskää. Täällä maksimiaika kolmivuotisen B.Sc -tutkinnon suorittamiseksi on viisi vuotta ja nelivuotisen B.Sc tutkinnon (ilmeisesti jotain meikäläisen kandin ja maisterin väliltä) kuusi vuotta. Sisältäen mahdolliset vaihto-opiskelut. Erittäin painavasta syystä (vakava sairaus) voidaan kai myöntää vielä vuosi lisäaikaa.
Ei kuulosta vielä hirvittävän pahalta, mutta viimeistään lukuvuosimaksuilla varmistetaan, ettei opinnoissa löysäillä turhaan. Lukuvuoden ns. todellisiksi kustannuksiksi opiskelijaa kohti on arvioitu esimerkiksi tietotekniikan opiskelijoilla 21 350 S$ *) ja lääketieteilijöillä peräti 80 800 S$. Mutta eipä hätiä. Koska education at the University has been highly subsidised by the Government of Singapore, opiskelijan kukkarosta nyhdetään vain noin neljäs- tai viidesosa koko summasta. Erilaisia laina- ja stipendimahdollisuuksia on toki olemassa. Ulkomaalaisen opiskelijan täytyy luonnollisesti sitoutua työskentelemään kolme vuotta Singaporessa valmistumisensa jälkeen, jotta valtion tuki tulee kuitatuksi.
Tietysti on todettava, että singaporelainen verotuskin on merkittävästi kevyempää kuin suomalainen. "Säästyneillä" varoilla keskituloiselle perheelle ei ole tietenkään mikään ongelma repiä kyseisiä summia jälkikasvunsa opintoihin. Vielä fiksumpaa on tietysti syntyä Suomeen, hankkia ilmainen koulutus ja muuttaa sen jälkeen johonkin kevyen verotuksen maahan tienaamaan. Joku voisi pitää tällaista toimintaa jotenkin eettisesti arveluttavana, mutta ainakaan minä en muista valinneeni alkuperäistä kotimaatani tai allekirjoittaneeni synnytyslaitoksella mitään paperia, jossa sitoutuisin maksamaan tulevan koulutukseni verotuksessa takaisin. Nythän minä alan jo kuulostaa ihan Kokkarisen Ileltä.
Vakavasti puhuen, olen töissä yliopistolla tutkimusassarina. Niissä hommissa ei pääse rikastumaan edes Singaporessa. Kevyen verotuksen ansiosta käteen jää toki huomattavasti enemmän kuin (tietääkseni) tutkimusassareille Suomessa, ja elinkustannuksetkin ovat alhaisemmat. Toisaalta laiskanpulskeasta suojatyöpaikasta ei voi puhua, vaan mahdollisuus saada tossunkuva takamukseen kesken vuoden määräaikaista pestiäni on ilmeisesti ihan todellinen.
*) Yksi Singaporen taala on noin puoli euroa, eli summat saadaan karkeasti euroiksi jakamalla kahdella.
3 Comments:
Millaista luokkaa asuinkustannukset ovat? Maahan on maailman tiheimmin asutettuja, joten neliöt voi maksaa suhteellisen paljon?
Vai jää käteen enemmän kuin Suomessa, sehän on aika hyvin kun maan Big Mac -indeksi on 1.92 (euroalue 3.28, Suomessa varmaan enemmän). Elintasosi on ilmeisesti selvästi korkeampi kuin Suomessa?
P.S. Jos omatunto kolkuttaa ilmaisen koulutuksen yms. takia, kannattaa muistaa että vanhempasi ovat todennäköisesti maksaneet koulutuksesi moninkertaisesti veroissa.
Asumiskustannuksia minun on vähän vaikea vertailla, koska täällä yksiöitä ja kaksioita on niukahkosti tarjolla (yksinäiset suosivat kimppa-asumista). Ymmärtääkseni perheasuntoja saa kuitenkin vuokrattua edullisimmillaan selvästi alle esimerkiksi pääkaupunkiseudun hintatason (hintaluokkaa 1000 S$/kk kolmiosta). Yksityisissä taloyhtiöissä on tietysti kalliimpaa. Erikoisuutena mainittakoon, että myös valtion rakennuttamissa taloissa yksittäiset asunnot ovat yleensä yksityisessä omistuksessa, joten vuokraaminen suoraan valtiolta on tuiki harvinaista.
Elintaso julkisen sektorin tutkimushommissa on varmasti täällä korkeampi kuin Suomessa. Minä olin tosin Suomessa töissä yksityisellä sektorilla, joten siitä syystä elintasoni lienee pysynyt suunnilleen ennallaan.
Mielestäni kuulostaa erittäin toimivalta, Singapore alkaa kuulostaa melkoiselta ihanneyhteiskunnalta. Tähän mennessä lähes kaikki kuulemani on ollut myönteistä. Ruodi nyt vähän varjopuoliakin.
-JV
Lähetä kommentti
<< Home