Blogin täytettä

Jaa-a, minua näköjään kaipaillaan kommenttiosastolla... No, tämän blogin oli tarkoitus olla expat-elämään ja Singaporeen liittyvä teemablogi, joten siinä suhteessa minulla on nyt Suomeen palaamisen jälkeen suhteellisen vähän sanottavaa. Lisäksi olen ollut aika kiireinen töissä. Tietysti kaikenlaista bloggaamisen arvoista tapahtuu Suomessakin, mutta tavanomainen päiväkirjabloggaaminen ei oikein ole minun juttuni. Pitäisi keksiä jokin uusi teema.

Pari viikkoa sitten juttelin amerikkalaisen turistin kanssa. Vastoin stereotyyppisiä käsityksiä amerikkalaisista, hän tuntui seuraavan maailman tapahtumia hyvin tarkasti ja monipuolisesti. Hän kertoi lukeneensa Kalevalan englanniksi ennen Suomeen tuloaan ja vasemmistolaisena olevansa kovasti huolissaan Bushin hallinnon pyrkimyksistä vahvistaa republikaanien valtaa erilaisilla hallintojärjestelmän muutoksilla. Yhdysvallat on kuulemma liukumassa kovaa vauhtia kahden vahvan puolueen systeemistä kohti singaporelaistyyppistä yksipuoluejärjestelmää. Suomea ja suomalaista yhteiskuntajärjestystä hän luonnollisesti ihaili kovasti.

Suomi tuntuu olevan maailman mediassa muutenkin nyt pinnalla, parhaimpana esimerkkinä ehkä Washington Postin toimittajien blogimuotoinen Suomi-reportaasi. Osansa kehuista saavat niin suomalainen koulujärjestelmä kuin musiikkikin. Ei Suomi mikään maanpäällinen paratiisi kuitenkaan ole. Kehujen keskellä on helppo paistatella, mutta suomalaisilla tuntuu myös turhan usein olevan sellainen käsitys, että kaikki asiat tehdään Suomessa aina automaattisesti oikein ja muualla väärin. Positiivinen huomio maailmalla tietysti ruokkii tällaista harhakäsitystä. Toki Suomessa on tehty aikoinaan joitakin varsin onnistuneita yhteiskunnallisia valintoja, mutta monissa asioissa olisi aiheellista ottaa oppia myös muualta maailmasta. Erinomaisuusfantasioihin jähmettyminen ei pitkällä tähtäimellä johda mihinkään hyvään.