Singaporen autoritaarisuus ja esteettisyys

Omakohtaisten havaintojen perusteella Singaporen maine autoritaarisena poliisivaltiona tuntuu hivenen liioittelulta. Ei täällä näy roskapoliiseja jokaisessa kadunkulmauksessa. Itse asiassa minusta tuntuu, että olen nähnyt poliisiautoja vähemmän kuin monissa muissa saman kokoluokan kaupungeissa. Siistiä toki on, muttei leikkaussalimaisen puhdasta: ainakin syrjäisempien katujen varsilla on roskiakin. Hiljaisempaan aikaan ihmiset kävelevät surutta päin punaisia, aivan kuten muuallakin päin maailmaa. Kulissien takana saattaa tietysti tapahtua kaikenlaista poliisivaltiomaista: pahat kielet kertovat, että vankiloissa pidetään lukuisia ihmisiä ilman oikeudenkäyntiä, koska todistusaineisto ei riitä tuomion langettamiseen.

Hivenen ärsyttävää on joka paikassa esiintunkeva holhousmentaliteetti. Metroaseman seinillä ja jopa katujen varsilla on ilmoituksia, joissa jaellaan auliisti opastuksia, varoituksia ja elämänohjeita. Tekstiviestikisassa kysytään, mikä ruokatarvike on kuvattu metrojunan ruokailukieltoa kuvaavassa merkissä. Vessan seinällä roikkuva sarjakuva kertoo, kuinka ikävästi voi käydä, ellei kuivaa käsiään pesun jälkeen. Myös SARS-tietoiskujuliste huvitti, vaikka asia tietysti vakava onkin: Lifestyle note: take your temperature twice a day! Argh.

Esteettisesti Singapore on toki silmälle miellyttävämpi kuin useimmat Aasian suurkaupungit. Vaikka rumia betonikolosseja ei voikaan olla näkemättä, saari on kuitenkin huomattavasti väljemmin rakennettu kuin esimerkiksi Japanin suurkaupungit. Puistoja ja vehreyttä on riittämiin. Omaan silmääni sattuvat satunnaisia roskia enemmän levottomat tiemerkinnät. On sahalaitakuviota, viivoitusta hidastetöyssyissä ja formulatyyliset mustavalkoraidoitetut jalkakäytävien reunakiveykset. Suomessa moista merkintöjen kakofoniaa tuskin hyväksyttäisiin helpolla. Taitanee olla kuitenkin makuasia.