Blogin täytettä

Jaa-a, minua näköjään kaipaillaan kommenttiosastolla... No, tämän blogin oli tarkoitus olla expat-elämään ja Singaporeen liittyvä teemablogi, joten siinä suhteessa minulla on nyt Suomeen palaamisen jälkeen suhteellisen vähän sanottavaa. Lisäksi olen ollut aika kiireinen töissä. Tietysti kaikenlaista bloggaamisen arvoista tapahtuu Suomessakin, mutta tavanomainen päiväkirjabloggaaminen ei oikein ole minun juttuni. Pitäisi keksiä jokin uusi teema.

Pari viikkoa sitten juttelin amerikkalaisen turistin kanssa. Vastoin stereotyyppisiä käsityksiä amerikkalaisista, hän tuntui seuraavan maailman tapahtumia hyvin tarkasti ja monipuolisesti. Hän kertoi lukeneensa Kalevalan englanniksi ennen Suomeen tuloaan ja vasemmistolaisena olevansa kovasti huolissaan Bushin hallinnon pyrkimyksistä vahvistaa republikaanien valtaa erilaisilla hallintojärjestelmän muutoksilla. Yhdysvallat on kuulemma liukumassa kovaa vauhtia kahden vahvan puolueen systeemistä kohti singaporelaistyyppistä yksipuoluejärjestelmää. Suomea ja suomalaista yhteiskuntajärjestystä hän luonnollisesti ihaili kovasti.

Suomi tuntuu olevan maailman mediassa muutenkin nyt pinnalla, parhaimpana esimerkkinä ehkä Washington Postin toimittajien blogimuotoinen Suomi-reportaasi. Osansa kehuista saavat niin suomalainen koulujärjestelmä kuin musiikkikin. Ei Suomi mikään maanpäällinen paratiisi kuitenkaan ole. Kehujen keskellä on helppo paistatella, mutta suomalaisilla tuntuu myös turhan usein olevan sellainen käsitys, että kaikki asiat tehdään Suomessa aina automaattisesti oikein ja muualla väärin. Positiivinen huomio maailmalla tietysti ruokkii tällaista harhakäsitystä. Toki Suomessa on tehty aikoinaan joitakin varsin onnistuneita yhteiskunnallisia valintoja, mutta monissa asioissa olisi aiheellista ottaa oppia myös muualta maailmasta. Erinomaisuusfantasioihin jähmettyminen ei pitkällä tähtäimellä johda mihinkään hyvään.

Elämän pieniä itsestäänselvyyksiä

On asioita, jotka ovat aikoinaan tuntuneet itsestäänselvyyksiltä Suomessa, mutta joihin olen kiinnittänyt huomiota nyt Singaporen-vuoden jälkeen. Lyhyt yhteenveto:

• Singaporea kehutaan siistiksi ja sen sanotaan johtuvan suurista roskaamissakoista. Höpön löpön. Singaporessa on isoja ja näyttäviä roskiksia joka paikassa, joten kenellekään järkevälle ihmiselle ei pitäisi tulla suurta kiusausta heitellä roskiaan muualle. Suomessa roskiksia joutuu usein etsimään. Ihme, että täällä on näinkin siistiä.
• Suomessa ihmiset lähtevät töistä pääsääntöisesti virallisen työajan päättyessä. Ei kuulkaas, ei se kansallinen kilpailukyky tällä tavoin pysy pystyssä. Keskivertoihmisen unentarve on noin kahdeksan tuntia, joten vuorokaudesta pitäisi jäädä työmatkat ja ruokatauot poislukien ainakin semmoiset neljätoista tuntia työpaikalla vietettäväksi. Ja voihan toimistoon aina tuoda makuupussin.
• Jos haluat arkiviikolla iltayhdeksän jälkeen jotain suuhunpantavaa, onnea ruokapaikan etsintään. Hyvällä tuurilla joku McDonalds tai huoltoaseman baari saattaa olla auki. Ei näin. Suuressa maailmassa iltakymmenen on melkeinpä vilkkainta päivällisaikaa, jopa viikolla.
• Jos et halua kokata ruokaasi itse, tulee halvimmaksi syödä nakkikioskilla, pikaruokalassa tai halpispizzeriassa. Ihmetelkääpä sitten, miksi kansa lihoo.
• Humalahakuinen juominen jopa keskellä viikkoa on sosiaalisesti hyväksyttyä. Jos menossa sattuu olemaan jokin kansallisen itsetunnon kannalta tuikitärkeä urheilutapahtuma, kuten jääkiekon MM-kisat, se on suorastaan kannatettavaa.

Armas kotimaa

Blogin päivitys ei ole oikein innostanut, vaikka jonkinlaista jälkikirjoitusta lupailinkin. Suomessa on ollut enimmäkseen koleaa, sateista ja ankean harmaata. Katselen maailmaa hieman eri tavalla kuin ennen. Tahtoisin takaisin jonnekin lämpimämpään. Työ on oikeastaan ainoa asia, mikä pidättelee minua täällä. Ehkä Suomen kaunis kesä saa minut toisiin aatoksiin, mutta tällä hetkellä se ei tunnu oikein todennäköiseltä.

Tuntuu hieman inhottavalta leijailla jonkinlaisessa välitilassa; en oikein tunne kuuluvani tänne, mutta en oikeastaan Singaporeenkaan. Enkä sen paremmin mihinkään muuallekaan. Mieli vain haikailee muualle vihjaamatta sen tarkemmin minne. Pitäisi katsella pysyvämpää kortteeria, mutta useat vuokranvälittäjät vaativat vähintään vuoden sopimusta. En haluaisi sitoutua niin pitkäksi aikaa mihinkään fyysiseen paikkaan, kun tiedän kuitenkin olevani onnellisempi jossain muualla.

Viimeistä viedään

Lähtökiirehässäkkä painaa päälle, enkä ehdi blogittamaan, vaikka sanottavaakin olisi. Läksiäisiä vietettiin ekspatriaattiseurueella lauantaina. Kohtalon julmaa ivaa lienee se, että minulla on ollut viime viikkoina sosiaalista elämää enemmän kuin vuosikausiin ja nyt täytyy sitten lähteä pois. Työlupa on mitätöity ja pankkitili suljettu. Täällä on jopa singaporelaisittain tavallista kuumempaa, mutta Suomessa on joissakin paikoissa vielä lunta. Hrrr, palelee jo valmiiksi.

Tänä iltana on lähtö Suomeen, joten tämä on siis viimeinen merkintäni Singaporesta ainakin toistaiseksi. Luultavasti kirjoitan kuitenkin Suomessa vielä muutaman jälkikirjoitustyyppisen merkinnän. Sen jälkeen... no, kukapa tietää.

Plussia ja miinuksia

Kaikki hyvä loppuu aikanaan, kuten myös huono ja keskinkertainen. Niin myös oleskeluni Singaporessa, ainakin toistaiseksi. Vajaan viikon päästä olen matkalla kohti Suomea. Lieneekin hyvä aika tehdä pientä yhteenvetoa Singaporen ja Suomen hyvistä ja huonoista puolista toisiinsa verrattuna. Omasta, ah niin subjektiivisesta näkökulmastani tietysti.

Suomen etuja Singaporeen verrattuna:

• Sosiaaliturva. On ikävä katsella singaporelaisia vanhoja ja vaivaisia ihmisiä, jotka eläke- ja sosiaaliturvan puuttuessa sinnittelevät työelämässä. Todella huono-osaiset saavat avustuksia hyväntekeväisyysjärjestöiltä, mutta ne, jotka eivät aivan mahdu tähän kategoriaan, ovat käytännössä suvun ja tuttavien hyväntahtoisuuden varassa.
• Sananvapaus. Vaikka Singapore on muuttunut viime vuosina huomattavasti avoimemmaksi yhteiskunnaksi kuin aiemmin, tietynlainen varovaisuuden ja pelon ilmapiiri vallitsee edelleen. Käytännön elämään se ei tietenkään hirveästi vaikuta, ellei ole poliittisesti aktiivinen.
• Kontrolliyhteiskunnan puuttuminen. Singaporelaisille tuttuja ovat julisteet, joissa kehotetaan ilmoittamaan välittömästi viranomaisille epäilyttävistä unohtuneista repuista tai hämärämiehistä. Jatkuva muistuttelu total defencestä ja terrorismin vastaisesta taistelusta ei ainakaan itselläni lisää turvallisuuden tunnetta, vaan pikemminkin päin vastoin.
• Rennompi ilmapiiri. Singaporelaiset ovat keskimäärin aika materialistisia ja urakeskeisiä. Ryppyotsainen suorituskeskeisyys johtaa turhan usein ärsyttävän aggressiiviseen kauppiasmentaliteettiin ja kyynärpäätaktiikan käyttöön eikä rohkaise luovuuteen ja rakentavaan yhteistyöhön. Ihmiset ovat toki tässä suhteessa keskenään erilaisia niin Suomessa kuin Singaporessakin.

Singaporen etuja Suomeen verrattuna:

• Ilmasto. Tarviiko sanoa enempää?
• Hinnat. Erityisesti välttämättömyyshyödykkeet, kuten ruoka, asuminen ja joukkoliikenne ovat hyvin edullisia Suomeen verrattuna.
• Tuloverotus ja palkkauskäytäntö. Suomalainen verotus ja palkkapolitiikka tuntuu siltä, että hallitus tekee kaikkensa saadakseen yritteliään ja korkeasti koulutetun väen häipymään maasta. (Joo, sosiaaliturvan ylläpitoon tarvitaan verotuloja, mutta Suomessa tulonsiirrot on viety vähän liian pitkälle.)
• Kansainvälisyys. Singaporessa kulttuurien kirjo on suunnaton ja ihmisten on pakko oppia tulemaan toimeen eri kansallisuuksien kanssa. Se tekee elämästä kaikin puolin rikkaampaa; ajatelkaapa vaikka täkäläistä ruokakulttuuria.
• Ilmasto. Tarviiko sanoa enempää?
• Laaja kirjo tapahtumia ja vapaa-ajanviettomahdollisuuksia. Paljon erilaisia turistinähtävyyksiä, kuten Sentosan lomasaari ja yksi maailman parhaista eläintarhoista. Kansainvälisiä huippuartisteja ja urheilutapahtumia. Vaikka Singaporen yöelämä ei olekaan erityisen villiä, silläkin saralla tarjonta on laajaa.
• Toimiva joukkoliikenne ja lyhyet etäisyydet. Singaporessa kaikki sijaitsee suhteellisen pienellä alueella, julkisilla liikennevälineillä saavutettavissa.
• Sijainti. Singaporen lentokenttä on vilkas lentoliikenteen solmukohta, josta on hyvät yhteydet kaikkialle maailmaan, jopa Suomeen. Suhteellisen lähellä on monia mielenkiintoisia maita ja kaupunkeja. Intia ja Kiinakin ovat siedettävän lentomatkan päässä.
• Ai niin, muistinko mainita ilmaston?

Hyviä asioita sekä Suomessa että Singaporessa:

• Siisteys. Singapore mainitaan usein siisteyden mallimaaksi, mutta se johtuu lähinnä suuresta kontrastista naapurimaihin verrattuna. Myös Suomi on aika siisti maa, jos unohdetaan Wapun ja uudenvuoden jälkeiset sotkut.
• Turvallisuus. Rikostilastojen mukaan molemmat maat ovat kansainvälisesti verraten turvallisia, vaikka toki molemmista löytää vaikeuksia, jos niitä etsii.
• Perusasiat toimivat. Infrastruktuuri on kunnossa, ihmiset koulutettuja, elintarvikkeet korkealaatuisia ja terveydenhuoltopalvelut sun muut kunnossa. Byrokratiakin toimii molemmissa maissa suhteellisen jouhevasti (no tästä on tietysti monenlaisia kokemuksia...)

Huonoja asioita sekä Suomessa että Singaporessa:

• Ihmiset ovat usein varautuneita ja vähän tylyn oloisia. Vapaamuotoista jutustelua on hankala aloittaa ja aamubussin väki näyttää sitruunan syöneiltä. Toki mukavia ja ystävällisiäkin ihmisiä on paljon molemmissa maissa.

Oppia ikä kaikki

Jatko-opiskelu Singaporessa näyttää olevan hieman erilaista kuin Suomessa. Suomessahan ainakin teknillisillä aloilla näyttää olevan periaatteessa kaksi tietä tohtoriksi. Helpoin tapa on hankkiutua perustutkinto-opiskelun loppuvaiheessa yliopistolle töihin. Hyvällä tuurilla päätyy hyvään tutkimusryhmään, jossa ilmapiiri on innostunut ja tutkijat tukevat toisiaan. Julkaisuja syntyy tasaiseen tahtiin, oppia karttuu ja muutaman vuoden kuluttua väitöskirja on valmis. Sen jälkeen akateeminen uraputki vie post-dociksi ulkomaille, kokemusta karttuu lisää ja ennen pitkää nuori tutkija on riittävän pätevä hakemaan professorin virkoja.

Kivisempi tie on mennä töihin teollisuuteen ja rakennella väitöskirjaa työn ohessa. Suomi on täynnä "oikeissa" töissä käyviä IT-alan jatko-opiskelijoita. Kokemusta ja oppia karttuu toki tälläkin tavalla, ehkä jopa enemmän kuin yliopiston tutkijana. Väitöskirjatyö tosin edistyy useimmiten suhteellisen hitaasti, jos ollenkaan. Mutta aikaa on, koska yliopistolta ei hevillä potkita pois.

Singaporessa (ja Aasiassa yleisemminkin) kuvio on hieman erilainen. Tohtoriopintojen suorittamiseen on aikaa vain neljä vuotta, ja opintojen etenemistä valvotaan tiukasti. Väitöskirjaprojektin läpivienti sivutoimisesti opiskellen ei käytännössä onnistu. Toimeentuloa helpottaa toki se, että tohtoriopiskelijat ovat yleensä yliopiston palkkalistoilla tai stipendillä. Käytännössä useimmat eivät ehdi näin lyhyessä ajassa kehittyä itsenäisiksi tieteentekijöiksi, vaan väitöskirjat perustuvat yleensä enemmän tai vähemmän ohjaavan professorin ideoihin ja vanhaan pohjatyöhön. Professoreillahan on myös henkilökohtainen motiivi tunkea opiskelijansa tutkintoputken läpi, koska ohjatuista väikkäreistä saa famea, aivan kuten papereistakin.

Suomalainen järjestelmä kannustaa ehkä laiskotteluun, mutta sen hyvä puoli on siinä, että väitellyt tohtori varmasti ymmärtää alastaan ainakin jotain. Aasiassa väitelleiden kohdalla en olisi asiasta aina ihan varma.

Tiede sen kun etenee

Meni paperi läpi. Tällä kertaa tarkastajien kommentit olivat varsin kriittisiä ja poikkeuksellista kyllä, osuivat varsin hyvin kohdalleen. Siitä huolimatta tulos riitti hyväksymiseen. Luulisi konferenssijärjestäjiä hävettävän, kun tietävät, millaista soopaa huolivat julkaistavaksi. Kyseisen konferenssin hyväksymisprosentti on tyypillisesti ollut jotain kolmenkymmenen luokkaa. Kuinka kaameata roskaa ne hylätyt kaksi kolmasosaa oikein ovat?