On hanget korkeat, nietokset

Posti toi joulupaketin Suomesta. Jotenkin surullinen ja haikea olo. Vietän joulua ensi kerran eläessäni yksin. En kuvitellut pitäväni perinteistä joulua kotiväen luona niin kovinkaan tärkeänä asiana, mutta niin vain jonkinlainen koti-ikävä pääsi hiipimään synkkään mieleeni, oikeastaan ensimmäistä kertaa täällä ollessani. Ehkä olisi pitänyt sittenkin päättää lähteä Suomeen jouluksi. Orchard Roadin juhlavalot eivät ole sama asia kuin kotikaupungin vaatimattomat koristukset, joulusauna ja aito lumi. Siitäkin huolimatta, että minä oikeasti vihaan lumituiskua ja paukkupakkasia. Nyt uskoisin ymmärtäväni paremmin, miksi juhlapyhien aikaan itsemurhaluvut nousevat. Täytynee keksiä jouluaatoksi jotain ohjelmaa. Ehkä menen katsomaan Darudea ja kumppaneita. Aika kornia, mutta onhan se tavallaan ainakin - hmmm... isänmaallista, tai jotain. Ja melankoliakin helpottanee heti jouluviikonlopun jälkeen.