Markkina-arvoteoriaa singaporelaisittain

Singaporelainen parinetsintäkulttuuri toimii erittäin selkeästi erektuslaisen markkina-arvoteorian mukaisesti, eikä asiaa yritetä edes isommin peitellä. Ihmiset ovat ulkoistaneet rasittavan ja resursseja vievän puolison etsinnän erilaisille yksityisille tai julkisille parinvälitystoimistoille. Lähtötietoina kerrotaan itsestä muutamia markkina-arvoindikaattoreita, kuten tiedot koulutustasosta, tuloista ja omista preferensseistä. Parinvälitystoimisto hoitaa loput. Ja hyvin toimii, kuulemma.

Länsimaisen ekspatriaatin parinhankinnassa pätevät hieman erilaiset säännöt. Singaporessa on olemassa paikallisia nuoria naisia, jotka treffailevat lähes yksinomaan länsimaisia miehiä. Heistä käytetään usein termiä Sarong Party Girl, eli lyhyemmin SPG. Kaikkien SPG:iden motiivit eivät tietenkään ole samanlaiset, mutta stereotyyppinen SPG on juhlinnasta ja länsimaisesta elämäntavasta pitävä, seksuaalisesti vapaamielinen ja materialistinen. Yleensä hän kuuluu alempaan yhteiskuntaluokkaan, mutta ei välttämättä. Tiukan maahanmuuttopolitiikan vuoksi länsimaalaiset ovat Singaporessa yleensä koulutetumpia ja rikkaampia kuin paikalliset, joten länsimaalaisen naiminen voi olla paikalliselle köyhälle tytölle helpoin tie nostaa sosiaalista ja taloudellista statustaan. Useita SPG:itä viehättää ensisijaisesti länsimaisten miesten paikallisesta konservatiivisesta valtavirrasta poikkeava seksuaalinen vapaamielisyys.

Periaatteessa valkoisella miehellä pitäisi olla kelvolliset markkinat myös korkeasti koulutettujen paikallisten naisten keskuudessa. Luokkatietoiset singaporelaiset eivät ole hirveän suopeita luokkarajat ylittäville avioliitoille, mutta korkeasti koulutettujen tyttöjen voi olla hankala löytää veroistaan kumppania paikallisten joukosta, koska naisten koulutustaso on keskimäärin korkeampi. Lisäksi miehet ovat yli kaksivuotisen asepalveluksen takia muutenkin tyypillisesti henkisessä kehityksessä jäljessä paikallisia naisia. Kunnolliset tytöt eivät kuitenkaan yleensä ole hirveän innokkaita tapailemaan länsimaalaisia, koska he pelkäävät leimautuvansa SPG:ksi. Termi on monien mielestä varsin halveksiva, mikä lienee täysin ymmärrettävää - vaikka jotkut ovatkin tittelistään kovin ylpeitä.

Summa summarum: korkean seksuaalisen markkina-arvon omaavalle länsimaiselle miehelle avautuu Singaporessa varsin laaja markkinapotentiaali SPG-segmentissä. Periaate pätee niin yhden yön juttujen kuin pitempienkin suhteiden kohdalla. Sen sijaan nörtähtävällä, keskituloisella ja aseksuaalilla länsimiehellä mahdollisuudet tasa-arvoisen suhteen löytämiseksi eivät liene sen paremmat kuin muuallakaan. Luulisin, että sama pätee aika hyvin joka maassa. Suomalaisissa ATM-blogeissa valitellaan aika-ajoin ulkomaalaisten suhteetonta markkina-arvoetua, mutta todellisuudessa tästä edusta hyötyvät lähinnä ne, jotka ovat valmiiksi jo omassa maassaan YTM-kategoriassa.