Pieni askel tieteelle, suuri minulle

Sain konferenssipaperin läpi, mikä tiennee konferenssimatkaa Jeesusmaahan maaliskuussa. Ja muutama viikko sitten arvoisa raati näytti vihreää valoa ristiriitaisen vastaanoton saaneelle lehtiartikkelille. Ja mitäkös tämä sitten käytännössä tarkoittaa? No, nippuväikkärin ainekset alkavat olla toivon mukaan kasassa. Aineksissa sinänsä ei ole hirveästi kehumista, mutta jos pistää sekaan reilusti suolaa ja pippuria, ehkä niistä saa jonkinlaisen sopan keitettyä.

Kuten kirjoitin joskus aiemmin, minulla ei ole enää kovinkaan ruusuinen käsitys IT-alalla tehtävästä "tieteestä". Tittelit ja julkaisuluettelot kertovat loppujen lopuksi melko vähän ihmisyksilön tieteellisestä osaamisesta. Enemmänkin ne kertovat akateemisesta kunnianhimosta ja ahkeruudesta, pahimmassa tapauksessa taipumuksesta tutkimuseettisten pelisääntöjen venyttämiseen. En silti halua tuomita Tiedemiehen kuvailemaa tieteellistä ruumismia. Tittelien ja julkaisujen hyvä puoli on siinä, että ne edustavat jonkinlaista konkretiaa alalla, jossa osaamisen ja työpanoksen arviointi on usein enemmän tai vähemmän hämärää. Ja positiivista palautettahan on toki aina kiva saada - julkaisun hyväksyminen on tietysti juuri sitä. Se tulevaisuudessa häämöttävä väitöskirja on kaikesta huolimatta selkeä tavoite ja maamerkki. Sen jälkeen voin hyvällä omallatunnolla alkaa miettiä, mitä oikeasti haluan isona tehdä.