Tunnelmia maailmalta

Kävin viettämässä pitkää viikonloppua pienimuotoisella lomamatkalla, yksi päivä Bruneissa ja neljä Australiassa. Mielenkiintoinen kokemus, ja matkalta jäi takkiin myös monenlaisia yleisluontoisempia ajatuksia. Ehkä jopa bloggaamisen arvoisia.

Vaikka osasinkin arvata mitä tuleman pitää, islamilaisuuden voimakas läsnäolo Bruneissa yllätti silti. Saattaa toki olla, että vierailuni kanssa päällekkäin osuneet ramadanin viimeiset päivät ja Arafatin kuolema ruokkivat uskonnollista elämää poikkeuksellisen voimakkaasti. Ennen tavanomaista turvallisuusohje-esitystä lennolla kuultiin möreä-ääninen rukous, jossa toivottiin siunausta Allahilta. Rukoukset kaikuivat myös lentokentällä kuulutusten välissä. Lähtöportilla televisio esitti amatöörimäisesti tehtyjä musiikkivideoita, joissa paikalliset iskelmätähdet jammailivat perinteisissä puvuissaan teennäisen letkeästi. Moskeijat olivat näyttäviä, ja rukouskutsut kajahtivat ympäri Bandar Seri Begawanin pientä keskustaa - kun yksi moskeija vaikeni hetkeksi, toinen jatkoi melkein kuin kaiku. Lieneekö imaameilla ollut jonkinlainen kisa käynnissä? Alkoholia ei maassa myydä, joskin vierailijat voivat tuoda pienen määrän omaan käyttöön. Uskonnollisuutta lukuun ottamatta maa on kuin Singaporen pikkuveli: rikas, siisti ja turvallinen. Ja huhujen mukaan vielä autoritaarisempi. Turistin silmiin yhteiskunnan epäkohdat eivät kuitenkaan satu, uskonnon pakkosyöttöä ja veden päälle rakennettujen asumusten alkeellisia olosuhteita lukuunottamatta. Öljytuloilla rikastuneessa Bruneissa on ilmainen terveydenhoito, joten ainakin huono-osaisten kannalta asiat voisivat olla paljon huonomminkin.

Sydneyssä tunsin oloni ensi hetkistä lähtien kotoisaksi, vaikka tullivirkailija piti neljän päivän lomamatkaa niin epäilyttävänä, että tonki reppuni perinpohjaisesti. Jutteli tosin samalla mukavia. Singaporeen verrattuna kaupunki vaikutti hyvin eurooppalaiselta; kadut olivat enimmäkseen leveitä ja arkkitehtuuri samantapaista kuin Länsi-Euroopassa. Joissakin paikoissa olisin voinut ihan hyvin kuvitella olevani vaikkapa Helsingissä. Vieläkin selkeämmin ero Sydneyn ja Singaporen välillä näkyi yöelämässä. Lauantai-iltana kadut täyttyivät humalaisista hauskanpitäjistä, ja meno tuntui jopa reippaammalta kuin Suomessa. Varhaisteinejä pussikaljoineen ei tosin näkynyt, mutta aikuiset juhlivat senkin edestä.

Hieman yllättäen Australiassa oli erilaisia kieltokylttejä ja sakkoukaaseja ehkä jopa enemmän kuin Singaporessa. Rautatieaseman kylttimaakarilla lienee ollut huumorintajua, vai mitä pitäisi ajatella tekstistä "smoking of any substances is prohibited"? Yökerhon huumepolitiikasta kertova lappunen oli laadittu tyyliin "emmehän me muuten välittäisi, mutta laki on laki, ja meidän pitää ajatella myös omaa lisenssiämme, joten sori nyt vaan, että meillä on nollatoleranssi". Joidenkin ravintoloiden seinät oli melkeinpä tapetoitu "ei tarjoilua alle 18-vuotiaille eikä päihtyneille" sekä "tupakointi kielletty" -viesteillä. Toisin kuin Singaporessa, ihmiset eivät kuitenkaan tuntuneet ottavan määräyksiä hirveän tosissaan. Eräässäkin baarissa tupakointi oli kylttien mukaan ehdottomasti kielletty, mutta asiakaskunnasta noin puolet poltti täysin avoimesti. Tarjoilijatyttö sentään oli vetäytynyt häveliäästi portaiden alle näkösuojaan savuamaan.

Henkilökohtaisesti suurimman vaikutuksen Australiassa tekivät Siniset Vuoret. Näköalatasanne Kolmen Siskon lähellä oli tosin ikävästi turistien ruuhkauttama, mutta kauempana patikkapolulla saattoi jo aistia luonnon rauhaa. Ympärillä avautuvat henkeäsalpaavat maisemat ja vastaantulijat tervehtivät iloisesti. Voiko ihminen enää muuta toivoa?