Sosiaalista shoppailua

Kun suomalainen haluaa vatsansa täyteen vähällä vaivalla ja rahalla, hän ostaa lähimarketista einespaketin ja lämmittää sen mikrossa. Singaporelainen puolestaan marssii lähimpään ruokalaan, food courtiin. Kouluttamattoman työvoiman palkkaaminen on talousliberalistisessa valtiossa halpaa, joten ruokaloiden pitäminen kannattaa, vaikka hinnat ovat suomalaisittain ajatellen naurettavan halpoja. Toinen samantapainen esimerkki on taksiyrittäminen. Suomessahan autot ovat yleisesti ottaen vanhoja, mutta taksit uusia ja hienoja. Täällä on päinvastoin. Taksikyydit ovat halpoja, koska taksiautojen käyttöikä on suhteellisen pitkä, eikä halpojen elinkustannusten maassa kuskeille tarvitse maksaa mansikoita.

Singaporelaisen järjestelmän heikkous on tietysti siinä, että huono-osaiset tipahtavat helposti yhteiskunnan turvaverkkojen läpi pohjalle asti. Toisaalta suomalainen hyvinvointiyhteiskuntamalli ei takaa kovin hyviä asemia kansainvälisessä kilpailussa. Sosiaalinen shoppailu on maailmalla arkipäivää, kuten useita expat-keskustelupalstoja lukemalla voi nähdä. Miksi kukaan intialainen tai kiinalainen IT-asiantuntija tulisi Suomeen, jos melkein missä tahansa muualla palkkataso on korkeampi ja tuloverotus kevyempi? Ja miksi ihmeessä suomalaiset ammattilaiset jäisivät Suomeen, jos muualla on mahdollisuus paljon parempaan elintasoon samalla osaamisella? Ilmainen, korkeatasoinen koulutus on tietysti hyvä houkutin lapsiperheille. Nuorille, terveille ja perheettömille asiantuntijoille Suomen hyvinvointivaltiomallilla ei kuitenkaan ole paljoa annettavaa.

Tiedemies puolustelee sosiaalidemokraattista yhteiskuntaa rikollisuuden ehkäisemisellä. Perustelu on hyvä. Rikollisuuden torjumiseksi on tietysti toinenkin vaihtoehto, eli singaporelainen ankarien lakien ja valvonnan tie. Kannattaa kuitenkin muistaa, että rikollisuutta ei ole pystytty täysin kitkemään sen paremmin Suomesta kuin Singaporestakaan. Suomalaisen järjestelmän kannustinloukut ovat omiaan lisäämään työttömyyttä ja syrjäytymistä, mikä puolestaan on usein syynä päihdeongelmiin ja rikolliseen käyttäytymiseen. Singaporelaisessa järjestelmässä rikollisuus pysyy paremmin poissa silmistä, mutta pitkät vankeustuomiot ja kuolemanrangaistukset aiheuttavat kohtuutonta inhimillistä kärsimystä ja häpeää paitsi tuomituille, myös heidän lähipiirilleen. Lisäksi autoritaarinen kurinpito rajoittaa myös lainkuuliaisten kansalaisten vapauksia.

Minkälainen olisi sitten täydellinen yhteiskuntajärjestelmä? Kysymykseen taitaa olla mahdoton vastata yksiselitteisesti. Sitä paitsi vastaus riippuu myös ulkoisista olosuhteista. Singaporen malli toimisi luultavasti Suomessa huonosti jo pelkästään kylmän ilmaston takia. Asumisen ja yrittämisen kustannuksia ei voi Suomessa painaa mitenkään yhtä alas kuin Singaporessa, koska rakentamis-, kiinteistönhoito- ja kuljetuskustannukset ovat ankarien talvien ja pitkien etäisyyksien maassa väistämättä korkeampia kuin tiheään asutussa tropiikin kaupunkivaltiossa. Lisäksi Singaporen on helppo houkutella ulkomaisia sijoittajia keskeisen sijaintinsa perusteella. Itse uskon evoluutioteoriaan: yhteiskuntajärjestelmän hyvyys riippuu yhteiskunnan menestyksestä. Muut yhteiskunnat joutuvat muuttamaan omia järjestelmiään menestyneempien mukaiseksi, tosin omiin olosuhteisiinsa soveltaen. Lopulta evoluutio johtaa optimaalisen järjestelmän syntyyn. Avain yhteiskunnan kehittymiselle on siis valmius muutokseen. Takertuminen "totuuksiin" jonkun järjestelmän paremmuudesta on pahaksi, olipa kyse sitten kommunismista, anarkokapitalismista tai mistä järjestelmästä tahansa.