Apa Khabar, Kuala Lumpur?

En sitten mennyt viikonlopuksi Balille enkä Bangkokiin, vaan rahvaanomaisesti bussilla Malesian pääkaupunkiin. Mitään järisyttävän erikoista ei matkalla tapahtunut, joten tyydyn listaamaan yleisempiä havaintoja:

• Kuala Lumpur on suhteellisen siisti ja nykyaikaisen oloinen kaupunki. Uudemmissa kaupunginosissa voisi kuvitella olevansa vaikka Singaporessa. Vanhemmat kaupunginosat ovat toki paljon nuhjuisemman oloisia.

• Kaupunkirakenteen hajanaisuus tuntuu olevan tyypillistä malesialaiskaupungeille. Vaikuttaa siltä, että keskelle maaseutua on alettu rakentaa kerrostaloja ja pilvenpiirtäjiä ilman minkäänlaista kaavoitusta. Kaupungin karttaa katsoessa vaikutelma vahvistuu. En sano, että shakkilautamainen ruutukaava olisi ainoa tai edes paras vaihtoehto, mutta ei pojat: ei kaupunkeja kyllä ihan näinkään pidä rakentaa.

• Petronas Towers on hienon näköinen iltavalaistuksessa. Jäämme odottamaan, milloin fundamentalistikristityt päättävät laittaa nämä vääräuskoisten muslimien Baabelin tornit maan tasalle...

• Kaupungin paraatipaikalla on julmetun korkea lipputanko, jossa liehuu valtava Malesian lippu. Jättilipun liehunta näyttää erilaiselta kuin pienempien lippujen, ikään kuin hidastetulta. Varsinkin valaistuna pimeään aikaan vaikutelma on unenomainen.

• Liikennevalot ovat Malesiassa nähtävästi vain suosituksia. Jalankulkijoille tarkoitettu painonappi on useimmiten rikki, joten usein on kerta kaikkiaan pakko kävellä punaisia päin, jos ylipäätään haluaa tien ylittää. Jos ylittää kadun vihreän valon palaessa, todennäköisyys jäädä auton tai moottoripyörän alle vähenee vain marginaalisesti.

• Muutamissa paikoissa jalankulkijoiden liikennevaloissa vihreä valo on itse asiassa animoitu lediukkeli, joka pinkoo kuin viimeistä päivää. Toteutus on tosin jäänyt vähän puolitiehen; ukkeli voisi kiihdyttää vauhtiaan sen mukaan, kuinka kauan vihreä valo vielä palaa. Ledimies voisi myös näyttää keskisormea punaisia päin ajaville autoilijoille.

• Kuala Lumpuria ei ole suunniteltu jalankulkijoille. Suojateitä on vähän, ali- tai ylikäytävistä puhumattakaan. Jalkakäytävät on paikoin päällystetty kylpyhuonemaisilla laatoilla, jotka ovat kastuessaan petollisen liukkaita. Rikkinäisiä betonilaattoja, rakennusjätteitä ja valotolppiin kiinnitettyjä viirejä on muutenkin aseteltu kiitettävässä määrin jalankulkijoiden elämää vaikeuttamaan.

• KL:n kaupunkijunat ovat kooltaan vaatimattomampia kuin Singaporen MRT. Junissa ei ole ohjaajaa, ja junan keulasta on näkymä ulos suoraan eteenpäin. Ilmaradalla on paikoin kaupunkijunaradaksi suhteellisen jyrkkiä mutkia ja mäkiä. Vielä vähän lisää korkeuseroja, ja voilá: köyhän miehen vuoristorata olisi valmis.

• Bilettäminen ei ole halpaa KL:ssakaan, vaan Allahin toivomuksesta alkomahooli on yleiseen hintatasoon suhteutettuna kallista. Siitäkin huolimatta KL:n yöelämä vaikutti selvästi villimmältä kuin Singaporen. Naiset ketkuttelivat itseään diskossa eroottisemmin kuin muistan nähneeni koskaan Singaporessa. Eksoottisena ja vapaamielisenä (ja ennen kaikkea rikkaana) valkoisena miehenä sain osakseni naisten pitkiä katseita illan aikana enemmän kuin koskaan. Vai olinkohan vain unohtanut sepalukseni auki?

• Nuoret malesialaismiehet näyttävät keskittyvän tupakanpolttoon ja pulisonkien sekä takatukan kasvattamiseen. Ilmeisesti tavoittelevat jonkinlaista viileätä Fonzie Fonzarelli -lookia. Monet täydentävät asustuksensa moottoriurheiluaiheisilla takeilla. Jos formulaykkösissä ei olisi Malesian osakilpailua, sellainen pitäisi ehdottomasti perustaa. Malesia on muutenkin moottorinpäristelijöiden mekka. Moottoripyöriä ja autoja on kaikkialla, kuten myös pieniä auto- ja moottoripyöräkorjaamoja, joissa amisheebot rassaavat pelejään.

Kaikkiaan KL vaikutti kuitenkin ihan mukavalta kaupungilta. Bisnesmiesten Singaporeen verrattuna kaupunki oli jotenkin inhimillisemmän oloinen. Toki myös junttimaisemman, mitä nousukasmaisuutta henkivät pilvenpiirtäjät vain korostavat. Mutta tällaiselle suomalaismoukallehan pieni junttimaisuus sopii kuin kinkku pitsaan.