Pariutukaa, olkaa hyvä

Bisneshenkisillä singaporelaisilla on taipumus keskittyä tienaamiseen ja uraputken rakenteluun. Pariutumisleikit jäävät monilta vähemmälle huomiolle. Mutta onneksi on valtio, joka huolehtii pienestä kansalaisesta. Jotta kansakunnan tulevaisuus olisi turvattu, perhepolitiikka on yksi hallituksen painopistealueista. Vauvoista maksetaan selvää rahaa, ja jo vuosia valtakunnassa on toiminut valtiollinen parinvälitystoimisto - tai oikeastaan kaksikin. SDU (Social Development Unit - koiranleuat ovat tietysti vääntäneet lyhenteen merkityksen muotoon Single, Desperate and Ugly) keskittyy yliopistotutkinnon suorittaneisiin sinkkuihin ja SDS (Social Development Service) alemman koulutustason eläjiin. Nyttemmin on ehdotettu virastojen yhdistämistä. Pelkona tosin on, että väliinputoajiksi jäävät kouluttamattomat miehet ja koulutetut naiset, koska naiset ovat miehiä haluttomampia naimaan koulutuksellisesti alempitasoista kumppania.

Panu ja Boredomin Lordi ovat jälleen kerran havainneet ja tuoneet blogeissaan esille ulkomaalaisten etulyöntiaseman naismarkkinoilla. Todellisuus ei ole tietenkään ihan niin auvoinen. Muistanpa eräänkin britin, joka valitteli Suomessa sitä, että tytöt hakeutuvat hänen seuraansa harjoitellakseen puhumaan englantia, vaikkeivät muuten olekaan hänestä kiinnostuneita. Naiset näyttävät muutenkin usein ihastuvan ulkomaalaisiin miehiin väärin perustein. Köyhissä maissa tytöt eivät ihastu valkoiseen mieheen, vaan hänen oletettuun rahapussiinsa. Muut saattavat kuvitella, että ulkomaalainen mies pystyy repäisemään heidät irti tylsästä arkitodellisuudesta ja viemään heidät seikkailemaan eksoottisiin maihin ja tutustumaan uusiin kulttuureihin. Kestävää ja onnellista parisuhdetta voi olla hankala rakentaa sellaisista lähtökohdista. Arki on kuitenkin arkea, olipa kumppani mistä maasta tahansa. Seikkailut ja lomaromanssit ovat tietysti asia erikseen.

Mutta jos ulkomaalaisia todellakin käy naismenestyksen takia kateeksi, voi tietysti itsekin muuttaa ulkomaille ja jättää kaiken entisen taakseen. Singaporea en kauheasti suosittele. Täällä valkoisia rikkaita expatteja on ennestäänkin tarpeeksi, ja kulttuurinen eksoottisuusetukin Aasian McDonaldsissa on kyseenalainen. Mutta menkääpä vaikka Malesian maaseudulle, Indonesian pikkusaarille tai Thaimaan takametsiin. Eiköhän sieltä löydy kilteimmälle ja kunnollisimmallekin nörttipojalle ottaja.