Baarikokemuksia

Koska olen yksinäinen susi, käyn aina joskus istuskelemassa baarissa yksikseni. Suomessa tapanani oli naamioitua iltapäivälehden taakse, mutta täällä baarielämän seuraamisessa on vielä muutenkin tiettyä uutuudenviehätystä. Lehtiä ei sitä paitsi useinkaan ole tarjolla. No, joissain paikoissa olen huvittanut itseäni lukemalla esimerkiksi Expat-lehteä, jonka kohderyhmästä kertonee aika paljon esimerkiksi tämä viestiketju, jossa työnantajan maksamassa luksuskämpässä majaileva ja satatuhatta brittipuntaa vuodessa ansaitseva uraohjus valittelee huonoa palkkaansa. Moisille materialisteille me köyhät akateemiset luonnollisesti naurahdamme huvittuneen ylemmyydentuntoisesti.

Baareissa lehden taakse naamioituminen ei onnistu muutenkaan yhtä hyvin kuin Suomessa. Asiakaskunta ei yleensä tunne pakottavaa tarvetta tulla juttusille, mutta useissa paikoissa henkilökunta tuntuu pitävän jonkinlaisena velvollisuutenaan puhutella yksinäisiä ratsastajia. Ilmeisesti yksinäiset istuskelijat ovat täällä sen verran harvinaisia tapauksia, että he jäävät mieleen. Ainakin kolmessa paikassa baarimikko on muistanut minut yhden käynnin perusteella vielä muutaman viikon jälkeenkin; tosin eräs heistä muisteli, että olisin islantilainen.

Eräs hauska havainto baarielämästä on henkilökunnan suunnaton into sujauttaa tuopinalunen aina paikalleen. Monissa paikoissa henkilökuntaa tuntuu olevan runsaanpuoleisesti, ja tuopinalusten asettelijoita ja tilausten vastaanottajia ei yleensä tarvitse kauaa odotella. Sama ilmiö on nähtävissä myös food courteissa ja hampurilaisravintoloissa; pöydästä poistuessa joku on yleensä heti kärppänä paikalla keräämässä käytetyt astiat pois. Sosiaaliturvan taso on alhainen ja kouluttamattoman työvoiman palkkaaminen halpaa, joten tilanne on tietysti ymmärrettävä. Siivoojina ja juomanlaskijoina näkee joskus ihmisiä, jotka olisivat Suomessa luultavasti työkyvyttömyyseläkkeellä; eräässäkin baarissa oli töissä mies, jonka epämuodostuneissa käsissä sormet muistuttivat golfpalloja. En silti usko, että kyseinen mies olisi onnellisempi vapaaherrana - nyt hänellä on ainakin jotain mielekästä puuhaa.

Huomasin muuten, että olin laittanut Bloggerin profiiliin väärän sähköpostiosoitteen, eli .com:in sijasta olisi pitänyt olla .com.sg. Fanipostia en ollut kauheasti edes odotellut, mutta spämmin puuttuminen vähän kummastutti. Voisin nimittäin helposti kuvitella, että osoite Bloggerin profiilissa olisi varsinainen spämmimagneetti. Saa nähdä, pitääkö olettamus paikkansa. Luonnollisesti kyseessä on kertakäyttöosoite, jonka voi tarvittaessa unohtaa.