Kuolema kurjille!

Jostain kumman syystä blogiini on eksytty viime aikoina usein hakusanalla kuolemanrangaistus. En tiedä, mistä moinen buumi; onko Suomessa ollut erityisen paljon julkista keskustelua kuolemanrangaistuksesta viime aikoina?

Joskus leikittelin ajatuksella, että itsemurhan voisi tehdä salakuljettamalla huumeita Singaporeen. Hankkisi vaikka Malesiasta nipin napin kuolemantuomiorajan ylittävän määrän jotain laitonta substanssia. Sitten läväyttäisi huumepussukan tiskille rajatarkastuksessa. Tietysti tätä ennen pitäisi kertoa soveliaille tahoille kirjeessä suunnitelmistaan kirjeessä ja laittaa kirjeet postiin.

Tuommoinen teko herättäisi monenlaista eettistä pohdiskeltavaa. Tempaus ei aiheuttaisi mitään vahinkoa kenellekään, koska kiinnijääminen olisi suunniteltu ennakolta ja huumeet joutuisivat siis takavarikkoon. Päin vastoin, teon ansiosta kyseinen huumelasti saataisiin pysyvästi pois kadulta. Kuitenkin Singaporen rikoslain mukaan ainoa mahdollinen rangaistus tietyn huumausainemäärän salakuljetuksesta on kuolemantuomio. Itsemurhakandidaatti saisi sälytettyä likaisen työn valtiolle. Valtiosta tulisi murhaaja ilman lieventäviä asianhaaroja.

Toinen juttu on tietysti se, että oikeatkin salakuljettajat ovat vain pikkutekijöitä ketjussa. Varsinaisilla huumeparoneilla kuolemanrangaistusvaaraa ei ole. Voisin ehkä vielä jotenkin ymmärtää kuolemanrangaistuksen paatuneimmille murhamiehille, koska murha on sentään täysin peruuttamaton teko. Huumeiden salakuljetus sen sijaan on vain yksi pieni osa vahingollista toimintaa. Ketjun muut osat, kuten tuotanto, markkinointi ja myynti, ovat vähintään yhtä tärkeitä osia huumekaupassa.

Kuolemanrangaistuksen logiikka perustuu pelotevaikutukseen. Mädät omenat voidaan uhrata, koska sitä pidetään yhteiskunnan kannalta parhaimpana vaihtoehtona. Tässä logiikassa unohtuu vain se, että myös ne mädät omenat ovat ihmisiä, osa yhteiskuntaa. Jako tavallisiin hyviin ja uhrattaviksi kelpaaviin pahoihin ihmisiin on aina enemmän tai vähemmän keinotekoinen ja kulttuurisidonnainen. Entäpä jos kuolemanrangaistuksen julkisesta kritisoinnistakin saisi kuolemantuomion?