Olympialaisten hengessä

Blogin kirjoittaminen tuntuu tällä haavaa väkinäiseltä. Mitään kauhean mielenkiintoista ei ole viime aikoina sattunut. Uskokaa tai älkää, myös ulkomailla voi olla joskus tylsää. Mutta eipähän tarvitse hytistellä suomalaisen syksyn koleudessa, njäh njäh.

Olympialaiset ovat nähtävästi käynnissä. Singaporesta mukana on vaatimaton kuudentoista urheilijan joukkue, eikä mitalisadetta taida olla tiedossa. Vaikka Singaporen urheilukentät ovat ahkerassa käytössä ja televisio tunkee tuutistaan ulos urheilua yötä päivää, en osaisi nimetä ainoatakaan tunnettua singaporelaisurheilijaa. Urheilulla on kuitenkin perinteisesti ollut ympäri maailman merkittävä rooli isänmaallisten tunteiden nostattajana, ja kansallisen yhteishengen nostattaminen tuntuu olevan Singaporen hallituksen tärkeysjärjestyksessä varsin korkealla. Ihmettelenkin, miksei kilpaurheilua ole valjastettu täällä patriotismin veturiksi, kuten esimerkiksi Suomessa.

Ilmeisesti singaporelaisten päämäärärationaalisuus heijastuu urheiluharrastusten suosioon, kuntoliikuntahan on hyväksi terveydelle. Kilpaurheiluun sen sijaan ei olla valmiita panostamaan, mikä lienee järkevää sekin. Kansakunnan taloudellista kilpailukykyä kilpakenttien ammattigladiaattorit eivät suuremmin edistä. Terveyskin taitaa dopingkierteessä ennemmin heikentyä kuin parantua. Sirkushuveja kaipaaville muiden maiden ammattiurheiluteollisuus tuottaa riittävästi urheiluviihdettä.

Televisiosta sattui muuten silmiini mainos, jossa pellejoukkue lähetetään laskuvarjojääkärityyliin viihdyttämään miestä jonnekin keskelle maaseutua. Mainostaja oli yllättäen Nokia: "Get entertained anywhere", tai jotain sinne päin. En tiedä, onko kyseistä mainosta näytetty Suomessa. Armeijapropagandaan tottuneiden singaporelaisten huumorintajuun tuo saattaa kolahtaa, mutta minun mielestäni mainos oli pöhkö. Mielenkiinnon vuoksi olisi ihan kiva tietää eri maiden raadien arvostelut.