Happy birthday, Singapore!
Eilen vietettiin Singaporen itsenäisyyspäivää. Uteliaisuudestani menin hengailemaan kansallisstadionin liepeille ja seurailemaan meininkiä, vaikkei minulla ollutkaan lippua itse tapahtumaan. Stadionin pihalla parveili laumoittain mielikuvituksellisiin perhos- ja orkideapukuihin sonnustautuneita esiintyjiä. Varsinaisen shown juonta saattoi tosin stadionin ulkopuolelta vain arvailla. Silti lukuisat paikalliset olivat kerääntyneet stadionin parkkipaikalle, joillakin mukanaan vieläpä pieni kannettava televisio, josta ohjelmaa saattoi seurata.
Singaporen itsenäisyyspäiväjuhlien kohokohta oli selkeästi suunnattu koko kansalle. Pelkästään esiintyjiä täytyi olla useita satoja, ellei jopa tuhansia. Suomalaiseen itsenäisyyspäiväperinteeseen verrattuna kontrasti on mielenkiintoinen. Singapore juhlii itsenäisyyttään tarjoamalla kansalle loisteliaan shown. Suomen itsenäisyyspäivän kohokohta on linnan juhlat, joihin tarkoin valittu eliitti kokoontuu pönöttämään.
Vertailukohta on mielenkiintoinen, koska Singapore on leimallisesti luokkayhteiskunta. Erityisen selkeästi Singapore on luokkayhteiskunta verrattuna Suomeen, jossa paperitehtaan duunarin elintaso saattaa olla paljon korkeampi kuin yliopistokoulutetun toimistotyöläisen. Itsenäisyyspäiväjuhlissa roolit kääntyvät ikään kuin päälaelleen. Singaporelaiset ovat hetken ajan kuin yhtä suurta perhettä, luokkaeroista välittämättä. Suomalaisessa juhlaperinteessä puolestaan ennemminkin muistutetaan rahvasta eliitin olemassaolosta. Eliitti juhlii linnassa, ja rahvas arvostelee pukuja television ääressä. Asetelman kruunaavat "luokkasotaa" huutelevat, limusiinien konepelleillä hyppivät kuokkavieraat.
Wannabe-yhteiskuntakriitikkona mieleni tekisi sivaltaa jollakin molempia systeemejä syvästi paheksuvalla loppukommentilla. Ehkäpä molemmat juhlakäytännöt ovat kuitenkin vallitsevissa oloissa parhaat vaihtoehdot. Singaporelaiset saavat sirkushuvinsa ja annoksen yhteisöllisyyseuforiaa. Suomalaiset maan matoset puolestaan saavat terveellisen muistutuksen omasta keskiluokkaisuudestaan ja keskinkertaisuudestaan. Nöyrtykää, kurjat!
2 Comments:
"Singapore juhlii itsenäisyyttään tarjoamalla kansalle loisteliaan shown. Suomen itsenäisyyspäivän kohokohta on linnan juhlat, joihin tarkoin valittu eliitti kokoontuu pönöttämään."
Ja sitten hävetään yhdessä sitä, kuinka paljon olemme velkaa sotaveteraaneille ja presidentti maalailee synkkiä uhkakuvia tulevaisuudesta julapuheessaan.
Hesarissa oli muuten Singaporen itsenäisyyspäivän kunniaksi juttu, josta tietämätön saisi suurinpiirtein sellaisen mielikuvan, että maa on vain vähän Pohjois-Koreaa suvaitsevaisempi harvainvalta. Onneksi on paikasta omakohtaista kokemusta, niin ei tarvitse luottaa sokeasti Suomen vasemmistolais-humanistiseeen journalismiin, jonka mukaan kaikki paitsi pohjoismainen "hyvinvointivaltio" on kamalaa poliittista sortoa.
Suomalainen nälkäpalkalla asuntolainaansa lyhentävä akateeminen orjatyöläinen saattaa olla "poliittisesti vapaampi" kuin singaporelainen kollegansa. Mutta minä kyllä vaihtaisin ihan mielelläni vapauden "huudella luokkasotaa limusiinien konepelleillä" rutkasti korkeampaan elintasoon.
Suomessakin voitaisiin alkaa kohtelemaan kaiken maailman "kuokkavieraita" samaan tapaan kuin Singaporessa. "Rioting: Cane & Jail up to 5 years."
Asian voi tietysti nähdä noin, ja kieltämättä Singaporessa yhden puolueen "valistunut itsevaltius" näyttääkin toimivan varsin hyvin. On kuitenkin syytä muistaa, että myös Singaporessa on omat sosiaaliset ongelmansa. Autoritaarinen hallinto lakaisee ne maton alle, mutta kuka takaa, etteivät ne pelmahda seuraavana siivouspäivänä silmille? Pohjoismaisen hyvinvointivaltion heikkoudet ja vahvuudet ovat tyystin erilaisia. Täydellistä yhteiskuntajärjestelmää tuskin on olemassakaan.
Ja mitä tulee raipparangaistukseen, huomattakoon, että "caning" ei ole mitään pyllylle läpsyttelyä, vaan varsin epäinhimillinen rangaistusmuoto.
Lähetä kommentti
<< Home