Elämän pieniä iloja ja kiusoja

Kävin tutustumassa paikalliseen opiskelijajuhlintaan. Toisin kuin yleensä opiskelijapippaloissa Suomessa, ajankohta oli lauantai - muutenhan joku voisi vaikka myöhästyä seuraavan aamun luennolta, hui kauhistus. Suomalaiseen haalariörvellykseen verrattuna meno oli muutenkin varsin kilttiä. Ohjelmaan oli panostettu: bileiden Brasilia-teemaan liittyen illan aikana nähtiin aika korkeatasoisia tanssi- ja musiikkiesityksiä, sekä vähän vähemmän korkeatasoisia kisailuja. Muilta osin juhlat eivät juurikaan eronneet normaalista ravintolaillasta. Länsimaista opiskelijaväkeä oli myös paikalla, esimerkiksi NUS:n suomalainen vaihtarikaarti lähes kokonaisuudessaan. Sosiaalinen kanssakäyminen suomen kielellä ensimmäistä kertaa pitkään aikaan teki hyvää.

Viime aikoina on ärsyttänyt väentungos. Bussivuorot yliopistolle ovat olleet viime viikosta lähtien täynnä kuin ammuttuna. Kesäkuukausina pysäkin ohi hurauttaneen ylitäyden bussin perässä tuli yleensä melkein välittömästi toinen puolityhjä. Nyt peräkkäisiä busseja on mennyt pahimmillaan pysäkin ohi kolme, ja siinä neljännessäkin jouduin seisomaan tukalasti etuosassa. Vaadin välittömästi lisää vuoroja bussireitille numero 151.

Yliopiston ruokalan edessä on menossa jonkinlaiset opiskelijoiden messut, ja ryysistä riittää täälläkin. Ruokaa ei saa ilman varttitunnin jonotusta. Täytynee lykätä lounas suosiolla kello lähemmäs kello kolmea. Siinä vaiheessa tosin jotkin ruokalajit alkavat olla jo lopuillaan tai muuten heikoissa kuosissa. Argh.