Tunnelmapala

Herään aamuyöllä, enkä saa enää unta. Päätän lähteä aikaisin töihin. Kotikatu on aamuyöstä rauhallinen, liikenteessä on vain suuri koulubussi ja lehdenjakaja moottoripyörällään. Ja muutama henkilöauto, mutta niiden moottorien käyntiääni on niin hiljainen, että niitä tuskin huomaa. Lähempänä isoa tietä elämä vilkastuu. Koululaisia kävelee pastellisävyisissä koulupuvuissaan kohti bussipysäkkiä.

Bussipysäkillä on vain muutama ihminen. Lempeän näköinen vanha rouva jakaa pieniä paperilipareita, jotka osoittautuvat Falun Gongin mainoksiksi. Aikataulun mukaan aamun ensimmäisen bussin pitäisi lähteä kampukselle juuri näillä hetkillä, mutta ainoastaan eri linjojen busseja ajaa ohi. Falung Gong -rouva koettaa tarjota salamyhkäisesti suttuista monistetta, joka näyttää esittelevän kommunistipuolueen teesejä. Kieltäydyn kohteliaasti.

Oma bussi tulee. Matkustajista noin puolet on koulupukuisia koululaisia. Istumapaikkaa on hankala löytää, koska osa ihmisistä istuu yksin käytävän puolella jättäen ikkunan puoleisen penkin tyhjäksi. Osa koululaisista on jäänyt seisomaan käytävälle. Itse menen istumaan takariviin kahden koululaisen väliin.

Päiväntasaajan lähellä aamu valkenee nopeasti. Bussipysäkillä odottelun ja kymmenen minuutin bussimatkan aikana yön pimeys on muuttunut aamun valkeudeksi. Ilma on kirkas ja selkeä. Läheisellä moottoritiellä aamun työmatkaliikenne on jo vilkasta. Kampusalue on vielä rauhallinen. Vastaan ajaa pari taksia, rakennusfirman pikkukuormuri ja poliisiauto. Urheilukentän juoksuradalla kävelee nuori pariskunta, rakennustyömaan portilla istuskelee työmiehiä.