Sarjajyrä

Aloitin uuden harrastuksen, eli pelaan salibandyä ekspatriaattijoukkueessa. Totta puhuakseni olen kyllä surkea pelaaja. En pelannut koskaan Suomessa missään varsinaisessa seurajoukkueessa, tosin opiskeluaikoina kävin kyllä jossain vaiheessa aktiivisestikin höntsäilemässä. Joukkueemme koostuu etupäässä ruotsalaisista ekspatriaateista, tosin mukana on myös muutama suomalainen ja jopa yksi singaporelainen. Taitotasossa näyttää olevan suuria eroja niin sarjan joukkueiden välillä kuin joukkueiden sisälläkin. Salibandy on pieni laji Singaporessa, mutta paikallisten harrastajien innostus on silti suuri. Joukkueessamme on noin kentällisen verran huipputaitavia ruotsalaisia, minkä johdosta lienemme yksi sarjan ennakkosuosikeista.

Ensimmäinen peli oli lauantaina Singaporen kakkosyliopiston joukkuetta vastaan. Samalla tuli nähtyä ensimmäistä kertaa vilaus kyseisen toisen yliopiston kampusalueesta. Oman työnantajani kampukseen verratessa vaikutuksen teki alueen häkellyttävä hiljaisuus ja rauhallisuus. Ei loputonta kampusbussien ja autojen virtaa eikä rakennustöiden ääniä, kuten "kotikampuksellani". Urheiluhallin ympäristössä oli lähinnä väljästi sijoiteltuja matalia opiskelija-asuntoja sekä henkilökunnan omakotitaloja. Proffat istuttivat kukkia ja haravoivat lehtiä pihoillaan. Olen kateellinen kampuksesta.