Juhlasta toiseen

Monikulttuurisen maan yksi hyvä puoli on se, että erilaisia juhlia ja festivaaleja on melkein jatkuvasti. Tuskin on kunnolla selvitty joulusta ja uudestavuodesta, kun joka paikassa valmistaudutaan jo kuumeisesti parin viikon kuluttua vietettävään kiinalaiseen uuteenvuoteen. Chinatownin värivalot päihittävät loistollaan jopa Orchard Roadin jouluvalot, joskaan hydraulisten joulukuusten tapaisia ylilyöntejä en ole nähnyt. Värikkäät lyhdythän kuuluvat muutenkin oleellisesti kiinalaisten juhlaperinteisiin. Monissa kaupoissa soi kiinalainen musiikki, joka kuulostaa pieninä annoksina mukavan eksoottiselta, mutta pitempään kuultuna käy hermoille enemmän kuin alituinen joulumuzakki konsanaan.

Erilaisiin juhliin ei kyllästy silti kovinkaan helposti, koska juhlahumu keskittyy eri alueille, riippuen siitä, minkä kulttuuripiirin juhlasta on kyse. Intialaisten deepavalin juhlavalaistus on Little Indiassa, joulukoristukset keskittyvät erityisesti osotoskatu Orchard Roadille, muslimien juhlavalaistukset ovat komeimmillaan Geylangin kaupunginosassa ja kiinalaisen uudenvuoden vietto keskittyy erityisesti Chinatownin läheisyyteen. Festivaalitunnelmaa voi siten käydä aistimassa itselleen sopivina annoksina.

Vaikka juhlia on yhteensä paljon, yleisiä vapaapäiviä singaporelaisessa kalenterissa on kuitenkin vähemmän kuin suomalaisessa. Esimerkiksi jouluna vain joulupäivä on pyhä, samoin pääsiäisenä ainoastaan pitkäperjantai on ylimääräinen vapaapäivä. Kiinalainen uusivuosi on kiinalaisessa kulttuuripiirissä suurin juhla, ja se on myös ainoa juhla, jota kunnioitetaan kahdella peräkkäisellä yleisellä vapaapäivällä. Yleiset vapaapäivät on onneksi järjestetty siten, että kun juhlapyhä osuu sunnuntaille, sitä seuraava maanantai on vapaa. Yleisten vapaapäivien määrä on siten joka vuosi periaatteessa vakio.