Baarielämä Singaporessa

Baarielämän kulttuurieroja olen tainnut jossain kirjoituksessani jo sivutakin. Täällä olen muistaakseni ensimmäistä kertaa törmännyt käsitteeseen liquid buffet. Aivan oikein - maksa tietty summa ja juo (olutta) niin paljon kuin jaksat. Jokin aikaraja noissa tosin taitaa olla. En ole uskaltautunut kokeilemaan - kuulostaa liikaa urheilusuoritukselta. Voin sieluni silmin kuvitella, minkälaisen suosion moinen tarjous saisi aikaan Suomessa. Kaikki kulmakunnan densot jonottaisivat baarin ovella tuntikausia. Kukkahatut älähtäisivät, kolumnistit kauhistelisivat meininkiä. 

Ilmeisesti sosiaalinen kontrolli Singaporessa on juopottelun suhteen sen verran tiukka, että juomabuffetti kannattaa. Rajojaan koettelevat ovat yksittäistapauksia, jotka eivät aja koko baaria konkurssiin. Näkyvästi humalaiset paikalliset ovat siinä määrin harvinaisia tapauksia, että he jäävät mieleen. Erääseen yksittäistapaukseen törmäsin muutama viikko sitten eräässä yökerhossa. Paikallinen nuorimies oli kerännyt ympärilleen naisjoukon, tilannut pöytään pullon Absolut Vodkaa sekä lantrinkia ja tarjoili sitä rehvakkaasti seurueelle. Jossain vaiheessa tytöt saivat ilmeisesti tarpeekseen, ja wannabe-YTM jäi yksin juopottelemaan.

Kaupassa alkoholi on kallista. Pääsääntöisesti olut maksaa enemmän kuin Suomessa, tosin paikallinen "kaupan kalja" on aavistuksen tujumpaa kuin kotoinen keppana, yleensä viisivolttista. Yleiseen hintatasoon suhteuttuna hintaero on aikamoinen. Alkoholijuomien kaupustelu on toki sikäli liberaalimpaa, että väkijuomiakin saa ruokakaupoista ja kioskeista. Baarissa ryypiskely on yleisesti ottaen suhteessa vielä kalliimpaa; lähes paikassa kuin paikassa saa varautua maksamaan tuopista yli kymmenen tai jopa lähemmäs kaksikymmentä Singaporen dollaria. Suomalaisille tuttuihin lähiöräkälöihin en ole törmännyt laisinkaan, vaikka keskustassa on toki halvempiakin paikkoja. Lähiörahvas nauttii oluensa yleensä food courteissa, joissa ison olutpullon voi saada lähes kaupan hintaan.

Baarien ansaintalogiikoissa näyttäisi olevan aikamoisia eroja. Suomessahan niin yökerhot kuin baaritkin hankkivat katteensa ensisijaisesti juomamyynnillä, ja yökerhojen pääsymaksut ovat usein nimellisiä. Singaporessa baarien ja yökerhojen kirjo tuntuu jakautuvan kolmeen osaan. Hyvätasoiset baarit kilpailevat atmosfäärillään ja pitävät hinnat korkealla. Yökerhot saavat merkittävän osan tuloistaan pääsymaksuista, joten ne voivat kilpailla jonkin verran hinnoilla. Vähemmistönä ovat ne paikat, jotka koettavat houkutella asiakkaita juomaan reilummin buffet-tarjouksilla tai halvoilla happy hour -hinnoilla ja saada siten kunnollisen katteen juomamyynnistä myös halvemmilla juomahinnoilla. Kohderyhmänä ovat kai ensisijaisesti länsimaiset turistit. Singaporen maine tiukkapipoisesta lainsäädännöstään ilmeisesti pitää järjestyshäiriöt vähäisinä myös kolmannen kategorian paikoissa.