Jou, män

Takaisin Singaporessa jälleen. Bloggausintoa matkan varrella ei sitten hirveästi riittänytkään, vaikka erinäisiä kirjaamisen arvoisia haivaintoja toki tuli tehtyä. Hassua huomata, kuinka ristiriitaiselta paluu Singaporeen kahden viikon jälkeen tuntuu. Täällä kaikki on tuttua ja turvallista, ehkä vähän tylsääkin. Yhdysvalloissa puolestaan ympäristö oli tietyllä tapaa samankaltainen kuin Suomessa. Säät vastasivat normaalia suomalaista kesäsäätä, eli välillä oli aurinkoista ja lämmintä, välillä taas koleampaa ja sateista. Myös kasvillisuus ja rakennuskanta muistuttivat Eurooppaa enemmän kuin Singaporen palmut ja futuristiset pilvenpiirtäjät.

New Orleansin jälkeen matkasin takaisin San Franciscoon. Kaupunki on yhdysvaltalaisittain varsin liberaali ja vasemmistolainen, mitä ei voinut olla huomaamatta edes lyhyehköllä visiitillä. Erikoisilta tuntuivat myös teemakaupunginosat, kuten hippien Haight, seksuaalivähemmistöjen Castro, latinohenkinen Mission ja yläluokkainen Pacific Heights. Suomessahan ei taida olla kuin alkkisten ja bloggareiden Kallio.

Singaporessakin on tietysti etniset kaupunginosansa, kuten Chinatown ja Little India. Ero yhdysvaltalaiskaupunkeihin on kuitenkin suuri; täältä puuttuvat lähes täysin amerikkalaisista poliisisarjoista tutut rähjäiset kaupunginosat, joissa rahanpummaajat ja pilviveikot haahuilevat höyryävien viemäreiden ja roskalaatikoiden seassa. Täälläkin on tosin kuulemma käyty viime aikoina jotain jengitappeluita, mutta sivullinen tuskin niihin kuitenkaan törmää. Lienen jonkinlainen rappioromantikko, sillä Singapore vaikuttaa vähän turhankin siloiselta. Mielestäni graffitien ja satunnaisten pummien tapaiset lieveilmiöt kuitenkin kuuluvat jollain tapaa suuren kaupungin elämään. Sopivan pieninä annoksina tosin.