Aikamatkustusta

Ohjelmassa seuraa yhdistetty konferenssi- ja lomamatka Yhdysvaltoihin. Johan tässä on melkein vuosi ehtinytkin vierähtää edellisestä pidemmästä lomasta. Muutamia pitkiä viikonloppuja sekä muuttojärjestelyihin käytettyä aikaa en laske varsinaiseksi lomaksi.

Matka suuntautuu itään päin, eli kun matkustaa tarpeeksi pitkästi itään, tulee lopulta länteen. Matkalla on siis päivämäärärajan ylittävä lento-osuus. Lentoaikataulussa se näyttää hupaisalta, koska menomatkan pitkän lento-osuuden merkitty saapumisaika on viitisen tuntia ennen lennon lähtöaikaa. Paluumatkan pitkä lento-osuus puolestaan näyttäisi aikataulun mukaan kestävän kokonaiset kolmekymmentä tuntia. Onneksi todellinen lentoaika on vain yksitoista tuntia.

Päivämääräraja kulkee keskellä aikavyöhykettä. Rajaa ylittäessä kellonaika ei siis vaihdu, vaan ainoastaan päivämäärä. Kun matkustaa rajan yli Yhdysvaltain suuntaan, voi siis periaatteessa elää edelliset 24 tuntia uudelleen. Kiinan suuntaan matkustettaessa elämästä häviää vastaavasti jonnekin 24 tuntia.

Aikavyöhykkeiden rajoja ylittäessä ilmiö on muuten sama, mutta aikaa ilmestyy tai hukkautuu vuorokauden sijasta ainoastaan yksi tunti. Päivämäärärajan ylittäminen onkin käytännössä ainoa tapa ehtiä normaaleilla reittilennoilla määränpäähänsä reilusti ennen lähtöaikaansa. Jonkin verran voi saada aikasäästöä alle tunnin kestävillä eri aikavyöhykkeiden välisillä lennoilla, kuten esimerkiksi Turusta Tukholmaan. Suurempikin ajansäästö on mahdollista, jos aikavyöhykkeiden rajat kulkevat poikkeuksellisella tavalla; esimerkiksi Kiinan ja Pakistanin rajalla hypätään kaksi aikavyöhykettä yli ja aikaero on siten hulppeat kolme tuntia. Teoriassa aikaa voisi voittaa enemmän myös lentämällä lähellä napa-alueita, missä aikavyöhykkeiden rajat ovat lähellä toisiaan. Käytännössä sellaisia reittilentoja ei taida paljoa olla. Ehkä joku Siperiassa tai Kanadassa?

Seuraavan kahden viikon aikana naputtelen ehkä jonkinlaista matkapäiväkirjan tapaista tähän blogiin. Tai sitten en.