Malesian matkaaja

Eilen pistäydyin ulkomailla, eli sillan toisella puolella Malesiassa. Vastarannalla on kaupunki nimeltään Johor Bahru. Tai JB, kuten me täälläpäin tapaamme sanoa; s'porelaiset käyt. miel. lyh. Kuten arvata saattaa, JB tarjosi mukavan kontrastin singaporelaiselle siisteydelle ja tehokkuudelle. Toisaalta odotin, että kontrasti olisi ollut vieläkin suurempi. Yleiskuva - lähinnä rakennustyylit, liikennemerkit ja mainostaulut - muistutti suuresti Singaporea, joskin kaikki oli Singaporeen verrattuna ihanasti rempallaan.

Kovin paljon nähtävää JB ei turistille tarjoa. Pari nykyaikaista ostoskeskusta palvelevat oletettavasti lähinnä tarjouksia etsivien singaporelaisten tarpeita. Ostoskeskuksen lavalla teinitytöt tanssivat suhteellisen tiukoissa vaatteissa macarenaa ja ketsuppitanssia, mitä en välttämättä olisi odottanut näkeväni ensimmäisenä muslimivaltaisessa maassa. Vierailin myös paikallisessa pienessä eläintarhassa, jossa häiritsi läheisestä moskeijasta jatkuvana kantautunut joikaaminen. JB:n kaupunkirakenne vaikutti ällistyttävän hajanaiselta: siellä täällä komeili singaporelaistyyppisiä korkeita liiketorneja, mutta ihan liikekeskustan tuntumassakin näytti olevan runsaasti rakentamatonta maata. Kokonaisuudessaan liikekeskusta vaikutti hyvin pikkukaupunkimaiselta. Lähdemateriaalin mukaan kaupungissa on kuitenkin yli miljoona asukasta, joten kauempana olisi todennäköisesti ollut joukko loputtomia betonilähiöitä ja ehkäpä jonkinlaisia sivukeskustoja ja automarkettejakin.

Jouduin myös harvinaisen suorasukaisen iskuyrityksen kohteeksi suoraan kadulla. Tyttö sanoi muuttaneensa äskettäin jostain Malesian saaristosta JB:uun työnhakuun ja olevansa niiin kovin yksinäinen. Kyynisenä ihmisenä arvelin, että tyttö ei ehkä sittenkään ollut ihastunut jumalaiseen ulkomuotooni tai säkenöivään älyyni, joten katsoin parhaaksi olla suostumatta lounasseuraksi.

Varsinainen show esitettiin paluumatkalla. Lonely Planet varoitteli, että sunnuntai-iltana rajalla voi olla ruuhkaa, mutta minä en tietenkään ottanut varoituksista onkeeni. Itse asiassa tulliselvitys sujui kuitenkin suhteellisen jouhevasti, vaikka väkeä olikin kuin muurahaisia. Ongelmia tuli sillalla, kun bussi kolhaisi kaistaa vaihtaessaan henkilöautoa. Tapauksessa ei ollut ymmärtääkseni mitään epäselvää, joten odotin, että asianosaiset vaihtavat pikaisesti yhteystietonsa ja jatkavat matkaa. Mitä vielä. Ilmeisesti aiheutuneet aineelliset vahingot vähennetään suoraan bussikuskin palkasta, koska arvon asiakaspalvelija päätti kinastella asiasta, ja vielä varttitunnin jälkeenkin bussi täynnä matkustajia seisoi keskellä Causewayta pahimpaan ruuhka-aikaan. Lopulta me matkustajat äänestimme jaloillamme ja kävelimme loppumatkan Singaporen puolelle.