Blackout

Eilen noin iltakymmeneltä sähköt hävisivät. Kämpän ikkunasta saattoi nähdä, että sähkökatko ei rajoittunut pelkästään lähitaloihin: myös kauimmaiset näkyvillä olevat kerrostalot olivat pimeänä. Tietoliikennemastojen punaiset varoitusvalot loistivat toki kaukaisuudessa kuten aina ennenkin, ja lisäksi autojen valot pyyhkivät maisemaa. Pilvistä heijastuva etäinen valonkajastus tosin kertoi, että ihan koko maailma ei sentään muutenkaan ollut pimentynyt.

Koska nukkuminen ilman toimivaa jäähdytysilmastointia ei houkutellut, päätin lähteä ulos kävelylle. Jossain muualla sähkökatkos olisi tosin otollista aikaa rikollisuudelle, mutta täällä ei moista tarvitse liiaksi murehtia. Liikenteessä oli jonkin verran poliisiautoja vilkkuvine valoineen, mutta mistään paniikkimielialasta ei sentään ollut tietoakaan. Typerät autoilijat ajoivat pitkin kuusikaistaista vilkasliikenteistä katua kaukovalot päällä. Ilmeisesti jotkut kuvittelevat täällä, että kaukovaloja käytetään muusta liikenteestä piittaamatta aina kun katuvalaistusta ei ole. Jotkut puhuivat kännyköihinsä kaduilla, ja ymmärsin, että melkein koko Singapore on pimeänä.

Nautiskelin singaporelaisittain harvinaislaatuisesta tunnelmasta ja ehdin kävellä ehkä noin puolitoista kilometriä, kunnes sähköt palasivat. Minuutissa kaikki oli ennallaan, aivan kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan. Aamu-uutisten perusteella katkoksen syynä ei ollutkaan al Qaidan terrori-isku, vaan tylsästi pelkkä keskeytys kaasunjakelussa; paikallinen sähköntuotanto kun perustuu ensisijaisesti maakaasuvoimaloihin, jotka saavat raaka-aineensa Indonesiasta.