Politiikkaa

Yliopistolla on menossa jonkinlainen lukiolaisten tiedeleiri. Ryhmä kirkasotsaisia tulevaisuuden tiedemiehiä ja -naisia rakenteli ala-aulassa hauskannäköisiä teoksia mehupilleistä ja jäätelötikuista. Päähän pulpahti epämääräinen mielleyhtymä amerikkalaisviihteestä tuttuihin koulujen tiedeprojekteihin. Epäreilua, miksei meillä ollut mitään tuollaista silloin kun minä olin nuori?

Eurovaalit puhuttivat alkuviikosta Blogistanissa. Minäkin kävin äänestämässä ennakkoon; rehellisesti sanottuna vaikuttamisen halua suurempi houkutin oli uteliaisuus nähdä paikallinen Suomen suurlähetystö. Mitään Yhdysvaltojen lähetystön kaltaista isoa vartioitua linnaketta ei sentään löytynyt, vaan lähetystö oli piilottautunut tehokkaasti kauppakeskuksen yhteyteen rakennetun suuren toimistokolossin uumeniin. Ulkona lippurivistössä liehui sentään Suomen valtiolippu yhdessä muutaman muun lipun kanssa.

Blogistanissa on väitetty, ettei yhdellä äänellä olisi muka merkitystä. Harvoinpa vaalit tosiaan yhden äänen erolla ratkeavat. Toisaalta samalla logiikalla voidaan sanoa, että yksityisautoilu ei ole pahaksi luonnolle. Ympäristön tilahan ei oleellisesti kohene, vaikka joku yksittäinen autoilija lopettaakin autoilun ja siirtyy käyttämään polkupyörää.

Singaporessa on käytännössä voimassa yksipuoluejärjestelmä. Oppositio pidetään hiljaisena antamalla sille pieniä vallan murusia ja tarvittaessa käyttämällä liberaalin demokratian näkökulmasta kyseenalaisia keinoja, kuten poliittisia oikeudenkäyntejä. Näitä keinoja käytetään kuitenkin suhteellisen hienovaraisesti, jotta ulkomaailman kritiikki ihmisoikeusloukkauksista saadaan pidettyä vaimeana. Äänestysprosentti on oletettavasti korkea, koska äänestäminen on pakollista. Nykyjärjestelmällä lienee siis vahva kansan tuki?

Mielestäni oikeus jättää äänestämättä kuuluu demokratiaan. Toisaalta alhainen äänestysprosentti kielii poliittisesta apatiasta. Tällainen apatia on vaaratonta niin kauan kuin asiat ovat hyvin, mutta yllättävän taloudellisen tai muun kriisin kohdatessa apatia voi muuttua hyvin äkkiä liekehtiväksi kapinamielialaksi. Pahoin pelkään, että tällainen aikapommi muhii myös singaporelaisen yhteiskunnan sisällä. Ihmiset ovat oppineet hyväksymään näennäisdemokratian, koska asiat ovat yleisesti ottaen hyvin: maa on turvallinen ja vauras. Mutta mitä tapahtuukaan, jos kaikki tämä muuttuu jostain syystä?