Tieteilyä

Tiedemies kirjoitti varsin asiallisesti nationalismista ja rasismista. Singaporessa ei voi olla huomaamatta suuria mainostauluja, joissa lukee Many Races - One Nation. Singapore on - nähdäkseni aika lailla oikeutetustikin - ylpeä toimivasta monikulttuurisuudestaan. Siitä huolimatta jo rotu-sanan käyttö herättää tietynlaista epäluuloa. Jos ulkonäöltään tiettyjen piirteiden osalta samankaltaisten ihmisten muodostamat löyhät yhteisöt todellakin eläisivät täydellisessä keskinäisessä yhteisymmärryksessä, sitä ei kai tarvitsisi enää erikseen korostaa ulkomainoksilla?

Luen muutenkin mielelläni Tiedemiehen juttuja. Ehkäpä tunnen hienoista kollegiaalista yhteenkuuluvaisuutta, koska tällä hetkellä olen itsekin tavallaan tiedemies. Oikeastaan olen enemmänkin softainsinööri, mutta papereiden kirjoittelu on kuitenkin oleellinen osa tämänhetkistä toimenkuvaani, ja väitöskirjakin kangastelee haaveissani.

Kuten taisin jo aiemminkin kirjoittaa, tulosvastuupaineet täällä ovat kovemmat kuin suomalaisissa tiedeyhteisöissä. Yliopistoympyröissä tuloksellisuutta mitataan tietysti julkaisuilla. Pelkästään määrä ei ratkaise, vaan yliopistolla on myös eräänlainen rankkausjärjestelmä konferensseille ja lehdille. Jos saa paperinsa läpi arvostettuun konferenssiin, voi olla tyytyväinen. Jos julkaisee jossain pienessä rankkaamattomassa workshopissa, se saatetaan pahimmillaan katsoa jopa turhanpäiväiseksi resurssien tuhlaukseksi.

Tulosvastuu ja tieteenteko eivät sovi mielestäni kovinkaan hyvin yhteen. Lyhyessä ajassa on hankala keksiä mitään oikeasti uutta. Paineen alla on vaarana ajautua tieteenteon harmaalle alueelle; vanhoja ideoita kierrätetään hieman muunneltuina ja julkaistavien menetelmien heikkoudet jätetään mainitsematta. Ilmiö on nähdäkseni yleinen. Tietotekniikka-alan julkaisut ovat täynnä amerikkalaistyyppistä omien tulosten kehuskelua ja tarkoitushakuisesti valittuja vertailukohtia. Käsitykseni institutionaalisesta tieteenteosta muuttuu aina vain kielteisemmäksi. Ainakin tietotekniikka-alalla tutkimustoiminta on paisunut liian suureksi, ja mitään oikeasti uutta on vaikea keksiä. Toivottavasti saan kuitenkin sen verran aikaan, että saan pitää työni koko määräajan. Kokemus on varmasti opettavainen, vaikka tieteenteosta voisikin puhua vain lainausmerkeissä.